Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Toisaalta olen ollut niin
väsynyt, ettei kirjoittaminen ole yksinkertaisesti maistunut. Toisaalta olen
pohtinut koko blogin jatkoa. Eihän tästä mikään raskausblogi pitänyt tulla.
Tulin sellaiseen johtopäätökseen, että jatkan edelleen laajalla
hyvinvointiteemalla, nyt vain vähän erilaisesta vinkkelistä kuin alun perin
ajattelin. Nyt jos koskaan oma terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä.
Kävin viime viikolla neuvolassa ensimmäistä kertaa.
Etukäteen pelkäsin, millainen vaaleanpunaista unelmaa tuputtava ja järjettömiä
ruokarajoitteita listaava neuvolan täti sieltä löytyisi, mutta pelot
osoittautuivat onneksi turhiksi. Hoitaja oli todella järkeväntuntuinen ja mukava. Hyvin
järkeviä ohjeita antoi. Tähän väliin heitän disclaimerin, eli jos olet
raskaana, älä syytä minua, jos otat seuraavista asioista vaarin. Ne eivät ole
neuvoja sinulle, ne ovat neuvoja minulle.
Liikunnan suhteen neuvolassa oltiin hyvin kannustavia.
Periaatteessa kaikkea saa tehdä, mikä tuntuu hyvältä. Näin alkuraskaudessa ei
maha ole vielä fyysisesti tiellä, joten mitään liikkeitä ei varsinaisesti
tarvitse välttää. Kaikki liikunta on suositeltavaa, mutta ehkä ne kovimmat
treenit kannattaa jättää vähemmälle tuntemusten mukaan. Ainakin toistaiseksi viikoittainen
tiukka kuntopiiri on tuntunut hyvältä, vaikkakin ehkä hengästyn enemmän kuin
ennen, mutta ihan hyvin jaksan. Ja treenin jälkeen on todella hyvä olo.
Pilates, jooga ja ulkoilu ovat myös hyviä. Ulkona on niin
liukkaat kävelytiet, etten juoksusta edes haaveile – nastallisista juoksukengistä
kyllä haaveilen. Mutta ennen kuin sijoitan nastalenkkareihin, ajattelin korvata
ulkona juoksua juoksumatolla. Matolla juokseminen on vain puuduttavan tylsää,
mutta ehkä se yllä pitää juoksukuntoa edes jollain tasolla, ettei kevään
tullessa tarvitse ihan nollasta lähteä. Yhtenä talvena pidin useamman kuukauden
tauon juoksusta, ja voi mikä tuska oli ensimmäisillä lenkeillä tauon jälkeen!
Ruokavaliossa tartuttiin tiettyihin faktoihin, eli mm.
maksaruokien välttämiseen. Niitä en jatkuvasti syökään, joten siinä ei huolta.
Kalsiumin saannistakin oli puhe, ja koska en juo maitoa enkä juuri juustoja,
epäilen, että tähän palataan vielä myöhemmin. Nyt asia sivuutettiin sillä, että
syön päivittäin jogurttia, seesaminsiemeniä, manteleita, pähkinöitä ja muita
siemeniä. Finelin sivuilta voi tarkistaa, että aika monessa kasvikunnankin
tuotteessa on kalsiumia.
Se, mikä vähän mietityttää, on kalsiumin imeytyminen, mutten löytänyt sille vielä
mitään hyvää lähdettä. Ei kalsium maidostakaan 100 %:sesti imeydy, joskaan ei
kasvikunnan tuotteistakaan. Onkohan kalsiumin saantisuosituksissa huomioitu
imeytyminen? Jos suositellaan juotavan 5-6 dl maitoa ja muutama juustoviipale
päivittäin, näistä kertyy se aikuisille suositeltu 800 mg kalsiumia. Niin, 800 mg kalsiumia kurkusta alas, mutta entä
imeytyminen? Imeytyvän kalsiumin tarve lienee siis alhaisempi kuin tuo 800 mg.
No, ehkä jatkan monipuolista kasvisten, hedelmien, siemenien ja pähkinöiden
syömistä, ja lopetan pähkäilyn. Ja jatkan D-vitamiinilisän ottamista.
Kalsiumia on jonkin verran tummissa lehtivihanneksissakin.
Ja toki ne ovat hyviä myös ravintoaineiden, maun ja vaihtelun kannalta. Meillä syödään usein,
oikeastaan lähes aina, salaattina amerikansalaattia höystettynä tomaatilla,
kurkulla ja paprikalla. Amerikansalaattihan on rapeaa, melko hyvin säilyvää ja
edullista, mutta ravintoaineita siinä ei hirveästi ole. Olenkin alkanut kiinnittää
huomiota siihen, että ostan jotakin tummalehtisempää salaattia aina, kun
sellaista on hyvälaatuisena tarjolla. Välillä valmiit salaattisekoitukset ovat
jo valmiiksi kaupan hyllyllä vettyneitä. No thanks.
Ostin viikonloppuna kaupassa käydessäni heräteostoksena kauramaitoa,
jossa kalsiumia on lisätty noin saman verran kuin maidossa olisi. Pidän
kauramaidon pehmeästä mausta. Ehkä lisäilen sitä aamusmoothieeni. Se kun ei
aina ole niitä pehmeimmän makuisia, vaikka tietty happamuus onkin auttanut
aamuällötyksen kanssa.
Ruokavaliossa tai liikunnassa ei siis toistaiseksi ole tarvetta tehdä mitään suuria mullistuksia. Ruokavalion monipuolisuuteen kiinnitän entistä enemmän huomiota. Yksi hyvä kasvisten ja hedelmien kausittaiseen vaihteluun on muuten satokausikalenteri. Keittiön seinällä roikkuessaan kalenteri antaa muistutusta erilaisista kasviksista ja uusia ideoita kokkailuun.
