Täällä ollaan vähän pöllämystyneitä raskausuutisesta. Ensimmäinen neuvolakäynti on jo varattu ja ensimmäiset aamuällötykset koettu. Muuten jatkan samalla linjalla, paitsi että liikuntaa en yritä tehdä mitenkään nousujohteisesti, vaan kuntoa ylläpitäen.
Olen hyvin realisti ja insinöörimäinen, joten en ajatellut sairastaa yhdeksää kuukautta. En myöskään allekirjoita käsitettä "heikompi astia" naisista ylipäätään. "Erilainen" astia, ehkä. Mutta ihan avoimin mielin tähän tilaan ja tilanteeseen täytyy suhtautua. Joillain raskaus sujuu helposti, toisilla vähemmän helposti, eikä aina voi itse vaikuttaa kaikkeen. Toki uskon, että liikunta, oikea ruoka ja kevyt mieli auttaa paljon myös raskauden aikana. Ja se, ettei oikeasti ala syödä kahden edestä (suklaata) ja samalla liimaa sohvaa selkäänsä.
Tähän mennessä on ollut lähes päivittäin pientä "oloa" (jota voi ehkä hyvin lieväksi kivuksikin sanoa) alavatsassa ja väsymystä hyvistä yöunista huolimatta, muttei muuta. Paitsi tänä aamuna. En voi puhua aamupahoinvoinnista eikä yrjökään lentänyt, mutta sellainen öklötys iski päälle. Onneksi teen aamusmoothiet sen verran happamiksi ja raikkaiksi, että ällötys häipyi smoothien kulautuksella.
Keväälle on suunnitteilla muutama työmatka lentoineen kaikkineen, ja jo nyt olen alkanut jännittää niitä. Jos kaikki menee hyvin, matkustushan ei ole mikään este. Ymmärtääkseni (eli perustuen pikagoogletukseen keskustelupalstoilla) lennoilla kannattaa käyttää tukisukkia ja kävellä ja liikkua joka tunti. Mutta jos onkin yölento ja onnistun nukkumaan? Euroopan matkaa en niinkään stressaa mutta Aasian keikat vähän hirvittää pitkine lentoineen, varsinkin kun toisen niistä teen yksin ja useammaksi viikoksi! Noh, ehkä asioihin tulee jotain selvyyttä neuvolassa.
Neuvolassa käynti jännittää. Kertakaikkiaan inhoan sairaaloita, terveyskeskuksia, lääkäreitä ja hoitajia. En vain kertakaikkiaan tykkää. Kammoa vähän lievensi siedätyshoito tämän tyyppisiin laitoksiin, kun isoäitini oli vuoden pari pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta se onkin erilainen paikka. Ja sitä paitsi isoäitini oli ihan huippu. Lääkärin tai hoitajan vastaanotolla pitää kertoa omista asioistaan täysin vieraalle ihmiselle (Hittoakos se niille kuuluu?). Verenpainettakin tulee jo pelkästä ajatuksesta. Pitää ehkä vain hyväksyä asia? Ainakin puhelimessa neuvolan "täti" vaikutti mukavalta, vaikkei hän valitettavasti olekaan se, joka minua varsinaisesti hoitaa. Positiivisin mielin...
tiistai 27. tammikuuta 2015
perjantai 23. tammikuuta 2015
Paluu alkuperäisiin tavoitteisiin
Tuota noin niin, tuli vähän muutoksia matkaan. Tai itse asiassa palaan siihen blogini alkuperäiseen ajatukseen hyvinvoinnista, terveydestä ja onnellisuudesta, kun olen harhaillut hetken liikunta- ja laihdutusaiheissa. Kas kun kävi niin, että olen raskaana!
Blogin anonymiteetin takaa on hyvä kertoa tällaista julkisesti. Olen aivan alussa (ehkä viidennellä viikolla, tai mistä hiivatista minä tiedän mistä niitä viikkoja aletaan laskea!) ja toistaiseksi asiasta tietävät mieheni lisäksi vain yksi ystävistäni. Ja koska tämä on ensimmäinen raskaus, en taida uskaltaa kertoa asiasta muille ainakaan ennen toista kolmannesta. Mutta tämä siis muuttaa liikunnan ja ravinnon tärkeyttä, kun en oli ns. yksin syömässä sitä kaikkea.
Sen lisäksi, että tämä on odotettu ja toivottu raskaus (kumihuput heitettiin hiiteen lokakuussa), ajoitus on loistava (paitsi ehkä töiden kannalta, mutta mitäs niistä). Pikkujoulut ja joulunpyhät on syöty (ja juotu), joten ei tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksei viini maistu. Eipä se kyllä jouluna juuri maistunut, kun olin viikon flunssan kourissa, mutta se vähäkin olisi jäänyt. Ja minut tuntien se olisi ollut juuri se, mikä kertoisi appivanhemmille asian oikean laidan. Aivan alkuvaiheessa en olisi ehkä halunnut kertoa kenellekään vielä. Nyt saan pitää salaisuuden aivan rauhassa.
Keväälle ei ole tiedossa mitään juhlia, joten siltä osin pääsen pälkähästä. Ei tarvitse selitellä, koska selitykset tuskin menisivät läpi. Mietin kuitenkin, että pitäisikö liittyä YLE:n organisoimaan 100 päivää ilman viinaa -hommaan. Kas kun siitä saa loistavan alibin, ja toisaalta, olenhan sen 100 päivää (ja vähän yli...) muutenkin ilman alkoholia. Kiitos, YLE!
Blogin anonymiteetin takaa on hyvä kertoa tällaista julkisesti. Olen aivan alussa (ehkä viidennellä viikolla, tai mistä hiivatista minä tiedän mistä niitä viikkoja aletaan laskea!) ja toistaiseksi asiasta tietävät mieheni lisäksi vain yksi ystävistäni. Ja koska tämä on ensimmäinen raskaus, en taida uskaltaa kertoa asiasta muille ainakaan ennen toista kolmannesta. Mutta tämä siis muuttaa liikunnan ja ravinnon tärkeyttä, kun en oli ns. yksin syömässä sitä kaikkea.
Sen lisäksi, että tämä on odotettu ja toivottu raskaus (kumihuput heitettiin hiiteen lokakuussa), ajoitus on loistava (paitsi ehkä töiden kannalta, mutta mitäs niistä). Pikkujoulut ja joulunpyhät on syöty (ja juotu), joten ei tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksei viini maistu. Eipä se kyllä jouluna juuri maistunut, kun olin viikon flunssan kourissa, mutta se vähäkin olisi jäänyt. Ja minut tuntien se olisi ollut juuri se, mikä kertoisi appivanhemmille asian oikean laidan. Aivan alkuvaiheessa en olisi ehkä halunnut kertoa kenellekään vielä. Nyt saan pitää salaisuuden aivan rauhassa.
Keväälle ei ole tiedossa mitään juhlia, joten siltä osin pääsen pälkähästä. Ei tarvitse selitellä, koska selitykset tuskin menisivät läpi. Mietin kuitenkin, että pitäisikö liittyä YLE:n organisoimaan 100 päivää ilman viinaa -hommaan. Kas kun siitä saa loistavan alibin, ja toisaalta, olenhan sen 100 päivää (ja vähän yli...) muutenkin ilman alkoholia. Kiitos, YLE!
torstai 22. tammikuuta 2015
Haaveena leuanveto
On karu fakta, että tällaisella elopainolla leuanveto on erittäin vaikeaa. Kuitenkin samalla kun pyrin painonhallintaan, haluan kehittää pohjakuntoa leuanvetoa varten. Että sitten kun painokin on laskenut, leuanvetoon on parhaat mahdolliset edellytykset.
Meiltä löytyy kotoa ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko, joten harjoitteluolosuhteet ovat niiltä osin kunnossa. Kiitos tangon olemassaolosta kuuluu miehen selkäongelmille. :)
Koska leuanveto on ollut jo jonkin aikaa kaukaisena haaveenani, olen tietenkin etsinyt tietoa, miten sitä voi harjoitella, jos ei onnistu vielä tekemään yhtään varsinaista leuanvetoa. Valmistavia ja vahvistavia harjoituksia siis. On ohjeita negatiivisista toistoista, avustetuista liikkeistä, muista soutuliikkeistä ja ylätaljasta. Mutta sitten löysin rautalankaversion ohjeista. Sopii insinöörillekin!
Puhun näistä ohjeista. Tästä minäkin voin tehdä itselleni diilin, oli elopainoni mikä hyvänsä. Lähden liikkeelle aivan alusta, koska olen aivan alussa (vaikka kuvittelin jo tekeväni leuanvetoja hypyllä kotitreenissäni; todellisuudessa se oli aika epätoivoista). Ja koska nettisivuista ei koskaan tiedä, kopioin ohjeet tähän, jotta löydän ne vastaisuudessakin.
---
Leuanvetojen harjoitusohjelma
Pidä kaikissa liikkeissä keskivartalo tiukkana, hartiat pois korvista ja käsissä hartioiden levyinen vastaote. Harjoittele jokaista kohtaa niin kauan, että jaksat toistaa harjoituksen puhtaasti monta kertaa ja siirry vasta tämän jälkeen seuraavaan kohtaan.
1. Roiku tangossa kymmeneen laskien. Pidä keskivartalo napakkana ja hartiat irti korvista.
2. Käytä jakkaraa tai laske tanko niin alas, että saat leukasi tangon yläpuolelle ja jalat tuetuksi. Laskeudu jarruttaen alas. Auta itsesi tuen avulla takaisin.
3. Kuten edellä, mutta laske itseäsi alaspäin vain sen verran, että nenänpääsi on tangon kohdalla. Vedä itsesi takaisin ylös. Pidä jalat nyt irti lattiasta vetovaiheessa.
4. Roiku tangossa ja vedä itseäsi muutama sentti ylöspäin. Voit myös aloittaa penkki apunasi, jolloin noston alkuasennossa kyynärpäissä on pieni kulma ja nosto on helpompi.
5. Tee veto seuraavaksi puoleen väliin, pysäytä hetkeksi ja laskeudu alas.
6. Ponnista hypäten ylös lattiasta niin, että saat leukasi tangon yläpuolelle. Laskeudu alas rauhallisesti. Ponnista ylös uudestaan.
7. Ponnista hypähtäen, pysäyttä liike hetkeksi yläasentoon ja laske vasta sitten alas.
---
Näin, aloitetaan kohdasta 1. Diili: harjoittelen leuanvetoa ohjelman mukaan joka päivä, kun olen kotona. Ja kotitreenin leuanvetoharjoittelun teen myös tämän mukaan. Sitten vain toteuttamaan.
Meiltä löytyy kotoa ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko, joten harjoitteluolosuhteet ovat niiltä osin kunnossa. Kiitos tangon olemassaolosta kuuluu miehen selkäongelmille. :)
Koska leuanveto on ollut jo jonkin aikaa kaukaisena haaveenani, olen tietenkin etsinyt tietoa, miten sitä voi harjoitella, jos ei onnistu vielä tekemään yhtään varsinaista leuanvetoa. Valmistavia ja vahvistavia harjoituksia siis. On ohjeita negatiivisista toistoista, avustetuista liikkeistä, muista soutuliikkeistä ja ylätaljasta. Mutta sitten löysin rautalankaversion ohjeista. Sopii insinöörillekin!
Puhun näistä ohjeista. Tästä minäkin voin tehdä itselleni diilin, oli elopainoni mikä hyvänsä. Lähden liikkeelle aivan alusta, koska olen aivan alussa (vaikka kuvittelin jo tekeväni leuanvetoja hypyllä kotitreenissäni; todellisuudessa se oli aika epätoivoista). Ja koska nettisivuista ei koskaan tiedä, kopioin ohjeet tähän, jotta löydän ne vastaisuudessakin.
---
Leuanvetojen harjoitusohjelma
Pidä kaikissa liikkeissä keskivartalo tiukkana, hartiat pois korvista ja käsissä hartioiden levyinen vastaote. Harjoittele jokaista kohtaa niin kauan, että jaksat toistaa harjoituksen puhtaasti monta kertaa ja siirry vasta tämän jälkeen seuraavaan kohtaan.
1. Roiku tangossa kymmeneen laskien. Pidä keskivartalo napakkana ja hartiat irti korvista.
2. Käytä jakkaraa tai laske tanko niin alas, että saat leukasi tangon yläpuolelle ja jalat tuetuksi. Laskeudu jarruttaen alas. Auta itsesi tuen avulla takaisin.
3. Kuten edellä, mutta laske itseäsi alaspäin vain sen verran, että nenänpääsi on tangon kohdalla. Vedä itsesi takaisin ylös. Pidä jalat nyt irti lattiasta vetovaiheessa.
4. Roiku tangossa ja vedä itseäsi muutama sentti ylöspäin. Voit myös aloittaa penkki apunasi, jolloin noston alkuasennossa kyynärpäissä on pieni kulma ja nosto on helpompi.
5. Tee veto seuraavaksi puoleen väliin, pysäytä hetkeksi ja laskeudu alas.
6. Ponnista hypäten ylös lattiasta niin, että saat leukasi tangon yläpuolelle. Laskeudu alas rauhallisesti. Ponnista ylös uudestaan.
7. Ponnista hypähtäen, pysäyttä liike hetkeksi yläasentoon ja laske vasta sitten alas.
---
Näin, aloitetaan kohdasta 1. Diili: harjoittelen leuanvetoa ohjelman mukaan joka päivä, kun olen kotona. Ja kotitreenin leuanvetoharjoittelun teen myös tämän mukaan. Sitten vain toteuttamaan.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Salitreeni vai kotitreeni?
Olen käynyt vaihtelevan säännöllisesti kuntosalilla muutaman vuoden. Jokunen vuosi sitten minulla oli puolen vuoden ajan personal trainer, jonka ansiosta liikunnasta tuli minulle
rutiini. Ohjelmaan kuului myös perussalitreeniä. Vaikka siitä pidinkin,
sama treeni usean kuukauden ajan ei ole minun juttuni. Haluan vaihtelua. Toisaalta kuntosalitreeni tuntuu jumittavan kroppaa ja tykkään toiminnallisemista harjoitteista. Mutta saman saliohjelman jankkaaminen viikosta toiseen antaa toki paremmin viitteitä kehittymisestä, eli jos ei pysty lisäämään toistojen määrää tai raskautta, on ohjelmassa tai treenarissa vikaa. Salitreenin kun kai pitäisi kehittää lihaskuntoa. Kuukausitolkulla ei kuitenkaan kannata samalla ohjelmassa puurtaa, sen verran minäkin tiedän.
Mutta koska olen vaihtelunhaluinen ja toisaalta haluan seurata kehitystä, on liikuntaviikossani koko kropan salitreeni kerran viikossa. Jos treeni vaihtelee joka kerta, on aika vaikea nähdä kehittymistä, tai ainakaan minun pinnani ei riitä siihen, että vasta joskus kuukausien päästä huomaa itse kehitystä. Haluan palautetta nopeammin. Ja se, että saa ladata enemmän painoja tai pystyy pitempään sarjaan, kertoo kehityksestä.
Aikaisemmin yhdistelin salilla perusliikkeitä (mm. maastaveto, kyykky, askelkyykky) kahvakuulaan (mm. heilautus, rinnalleveto, tempaus, turkkilainen ylösnousu) ja oman kehon painolla tehtäviin liikkeisiin (punnerrus, vatsarutistukset, lankku, burpee). Silloin tuntui, että teen vähän kaikkea mutten oikein mitään kunnolla. Nyt olen jakanut treenit niin, että salilla treenaan tietyt perusliikkeet. Tammi-helmikuun salitreenini näyttää tältä:
Maastaveto
Kyykky tai askelkyykkykävely
Penkkipunnerrus
Ojentajaliike
TRX-soutuliike
Lantionnosto yhdellä jalalla
Painot pidän sellaisina, että 3 sarjaa 10 liiketää onnistuu juuri ja juuri. Vatsalihaksille lisään tähän jotain, vaikka monessa liikkeessä ne avustavatkin. Ehkä lankku?
Miksi treenaan salilla vain kerran viikossa? No, ei minun aikataluuni sovi montaa salikertaa viikossa, yhdessäkin on jo tekemistä. Kotitreeni sen sijaan on paljon helpompi mahduttaa kalenteriini. Ei tarvitse miettiä trenikassin roudaamista, eikä sitä, mihin aikaan treenin ajoittaa, jottei löydä itseään kehätien ruuhkista. Paremmin ehdin treenata kotona. Ja jos epäilee, ettei kotitreeni voi olla tehokas, sopii googlettaa esim. Zuzka Light. Ei sillä, että kroppani muistuttaisi hänen...
Meiltä löytyy jumppamaton lisäksi ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko ja pari kahvakuulaa. Niillä pystyy tekemään monipuolisen treenin, mutta onnistuu se ihan ilman välineitäkin, ihan vain omalla kehon painolla. Olen vaihdellut kotitreeniä todella paljon, mutta koska nyt on tarkoituksena olla johdonmukainen, teen tästäkin oman ohjelman tammi-helmikuulle:
Jännehyppy
Punnerrus
Vuorikiipeilijä
Vauhtipunnerrus
Sivukyykky hypyllä
Dippi
Leuanvetoharjoittelu hypyllä
Teen kutakin liikettä minuutin ja siirryn seuraavaan, ja yhteensä teen 3 kierrosta ilman taukoja. Sekä koti- että salitreeni koostuu vähän samoista elementeistä: on kyykkyä, punnerrusta, ojentajia ja selkää. Kotitreeni on toki paljon enemmän HIIT-tyyppinen. Tein viime viikolla tällä ohjelmalla ensimmäisen treenin ja ihan hyvin meni. Reidet meinasivat sipata jo heti ensimmäisissä hypyissä, vaikka lämmittelin kropan hyvin. Kroppa ei tunnu mitenkään kovin räytyneeltä nyt, joten voin nostaa intensiteettiä kunnon kohentuessa. Tässähän voi sitten mm. punnerrusten vaikeusastetta nostaa kehityksen(!) mukaan. Sitä odotellessa...
Patteri on siinä mielessä hyvä, että se kuritti kroppaani monipuolisesti, eikä mikään kohta tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Paitsi nyt leuanvetojen harjoittelu. On tuota elopainoa sen verran ja toisaalta selän lihaksisto ei ole mitenkään priimakunnossa. Leuanvetoja voisin harjoitella vaikka joka päivä, edes tangossa riippumista ja olkapäiden hallintaa. Tästä voisin tehdä itselleni diilin, mutten vielä. Tulee muuten liikaa muutoksia samaan aikaan. Ehkä myöhemmin.
Mutta koska olen vaihtelunhaluinen ja toisaalta haluan seurata kehitystä, on liikuntaviikossani koko kropan salitreeni kerran viikossa. Jos treeni vaihtelee joka kerta, on aika vaikea nähdä kehittymistä, tai ainakaan minun pinnani ei riitä siihen, että vasta joskus kuukausien päästä huomaa itse kehitystä. Haluan palautetta nopeammin. Ja se, että saa ladata enemmän painoja tai pystyy pitempään sarjaan, kertoo kehityksestä.
Aikaisemmin yhdistelin salilla perusliikkeitä (mm. maastaveto, kyykky, askelkyykky) kahvakuulaan (mm. heilautus, rinnalleveto, tempaus, turkkilainen ylösnousu) ja oman kehon painolla tehtäviin liikkeisiin (punnerrus, vatsarutistukset, lankku, burpee). Silloin tuntui, että teen vähän kaikkea mutten oikein mitään kunnolla. Nyt olen jakanut treenit niin, että salilla treenaan tietyt perusliikkeet. Tammi-helmikuun salitreenini näyttää tältä:
Maastaveto
Kyykky tai askelkyykkykävely
Penkkipunnerrus
Ojentajaliike
TRX-soutuliike
Lantionnosto yhdellä jalalla
Painot pidän sellaisina, että 3 sarjaa 10 liiketää onnistuu juuri ja juuri. Vatsalihaksille lisään tähän jotain, vaikka monessa liikkeessä ne avustavatkin. Ehkä lankku?
Miksi treenaan salilla vain kerran viikossa? No, ei minun aikataluuni sovi montaa salikertaa viikossa, yhdessäkin on jo tekemistä. Kotitreeni sen sijaan on paljon helpompi mahduttaa kalenteriini. Ei tarvitse miettiä trenikassin roudaamista, eikä sitä, mihin aikaan treenin ajoittaa, jottei löydä itseään kehätien ruuhkista. Paremmin ehdin treenata kotona. Ja jos epäilee, ettei kotitreeni voi olla tehokas, sopii googlettaa esim. Zuzka Light. Ei sillä, että kroppani muistuttaisi hänen...
Meiltä löytyy jumppamaton lisäksi ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko ja pari kahvakuulaa. Niillä pystyy tekemään monipuolisen treenin, mutta onnistuu se ihan ilman välineitäkin, ihan vain omalla kehon painolla. Olen vaihdellut kotitreeniä todella paljon, mutta koska nyt on tarkoituksena olla johdonmukainen, teen tästäkin oman ohjelman tammi-helmikuulle:
Jännehyppy
Punnerrus
Vuorikiipeilijä
Vauhtipunnerrus
Sivukyykky hypyllä
Dippi
Leuanvetoharjoittelu hypyllä
Teen kutakin liikettä minuutin ja siirryn seuraavaan, ja yhteensä teen 3 kierrosta ilman taukoja. Sekä koti- että salitreeni koostuu vähän samoista elementeistä: on kyykkyä, punnerrusta, ojentajia ja selkää. Kotitreeni on toki paljon enemmän HIIT-tyyppinen. Tein viime viikolla tällä ohjelmalla ensimmäisen treenin ja ihan hyvin meni. Reidet meinasivat sipata jo heti ensimmäisissä hypyissä, vaikka lämmittelin kropan hyvin. Kroppa ei tunnu mitenkään kovin räytyneeltä nyt, joten voin nostaa intensiteettiä kunnon kohentuessa. Tässähän voi sitten mm. punnerrusten vaikeusastetta nostaa kehityksen(!) mukaan. Sitä odotellessa...
Patteri on siinä mielessä hyvä, että se kuritti kroppaani monipuolisesti, eikä mikään kohta tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Paitsi nyt leuanvetojen harjoittelu. On tuota elopainoa sen verran ja toisaalta selän lihaksisto ei ole mitenkään priimakunnossa. Leuanvetoja voisin harjoitella vaikka joka päivä, edes tangossa riippumista ja olkapäiden hallintaa. Tästä voisin tehdä itselleni diilin, mutten vielä. Tulee muuten liikaa muutoksia samaan aikaan. Ehkä myöhemmin.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Vertaistukea ja inspiraatiota
En tiedä, onko vika harmaassa tammikuussa, työn aiheuttamassa ahdistuksessa, omassa laiskuudessa vai missä, mutta paino ei putoa ja olokin on tukkoinen, ei yhtään virkeä. Blääh. Eilisaamun paino oli 93 kg, vaikken viikonloppuna suuresti herkutellutkaan. Itse asiassa hyvin kohtuudella, eikä tehnyt mieli lisää. Harmittaa. Kiloklubiin täyttämäni ruokapäiväkirjan mukaan olisi pitänyt jotain tapahtuakin, ei plussalla olisi pitänyt olla. Ehkä tämä on jotain turvotusta? Liikunta on kyllä maistunut ihan normaalisti. Liikuntasuunnitelmani on osoittautunut helpoksi toteuttaa ja se vaikuttaa sopivan monipuoliselta.
Täältä murheen alhosta ei ole suunta kuin ylöspäin. Seuraan muutamia blogeja, joista saan inspiraatiota, vinkkejä ja vertaistukea. Käytin aikaisemmin Googlen Readeria mutta sen poistuttua en ole oikein löytänyt hyvää korvaavaa seurantavälinettä. Nyt käytän blogilistaa, mutta se meinaa unohtua. Googlen Readerissa minulla oli muutamia kymmeniä blogeja, joita seurasin, mutta nyt suurin osa on jäänyt. Toisaalta, seuraan nyt vain sellaisia blogeja, jotka muistan ulkoa, mikä voikin olla paljon tehokkaampaa ajankäytöllisesti.
Kukka Laakson blogia olen seurannut useamman vuoden. Pidän Kukan kirjoitustyylistä, mutta näin pitkään seuranneena se ehkä vähän toistaa itseään. Lyhyemmän aikaa olen seurannut Sami Sundvikin blogia, mutta tässä on sama vika: toisto. Toisaalta on hyvin loogista ja lohdullista, että samat ohjeet pätevät vuodesta toiseen. Jos kitukuuri ei tuottanut pysyvää laihdutustulosta viime tammikuussa, ei se sitä tee tänäkään vuonna. Molemmat kertovat pääsääntöisesti järkeviä, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä ohjeita. Havupuu-uutteet ja erikoisöljyt jättäisin kyllä omaan arvoonsa.
Kukan ja Samin Alku-valmennus on antanut hyvän pohjan omalle syömiselleni. En täysin noudata heidän Alku-ruokavaliota, mutta se ja molempien blogit ovat antaneet hyviä vinkkejä olon ja ruokavalion parantamiseen. Mm. vedenjuonti ja rasvan syönti ovat minulle tällaisia. Varsinkin Sami on puhunut paljon unen laadusta ja sen tärkeydestä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että nukun käytännössä aina todella hyvin. Näin siis normaalitilanteessa kotona tai maalla, mutta matkoilla joskus on hankaluuksia. Lentokoneessa juuri koskaan.
Itsekin ulkomailla asuneena osaan samaistua Onnenpäivä-blogin asioihin. Anne kirjoittaa nasevasti ja käsittelee aiheita laidasta laitaan. Tykkään. Eikä kuvallinen anti haittaa ollenkaan. En erityisemmin stalkkaa kuvia lihaksien erottuvuudesta, vaan jään usein ihastelemaan hänen matkakuviaan. Ah, matkakuume ei ainakaan helpota...
Uusi tuttavuus on Laihdun 365-blogi, jonka kirjoittaja on enemmän tai vähemmän samassa veneessä kuin minä. Laihdutettavaa on, ja blogi voi toimia apuna. Minä tosin tavoittelen myös terveyttä ja onnellisuutta, laihdutus ei ole prioriteetti.
Seurailen satunnaisesti muitakin blogeja ja blogilistalta olen bongaillut uusia mielenkiintoisia blogeja. Keskityn enemmän hyvinvointi- ja treeniblogeihin, kun taas ruokablogeja en juuri seuraa (lähinnä googletan reseptejä). Lihastohtorin blogi on erittäin hyvä ja tykkään tieteellisestä lähestymistavasta näin itsekin tutkijana. Hetkittäin ärsyttää joidenkin blogien lähteiden ja lähdekritiikin puute. Jos sanotaan, että gluteeniton ruokavalio parantaa kaikesta, niin saisiko tälle tiedolle myös lähteen, kiitos. Näin hieman kärjistettynä. Jokainenhan saa blogiinsa kirjoittaa, mitä haluaa, mutta jos antaa jotain ohjeita, pitäisi niille olla selkeät perusteet. Ugh.
Täältä murheen alhosta ei ole suunta kuin ylöspäin. Seuraan muutamia blogeja, joista saan inspiraatiota, vinkkejä ja vertaistukea. Käytin aikaisemmin Googlen Readeria mutta sen poistuttua en ole oikein löytänyt hyvää korvaavaa seurantavälinettä. Nyt käytän blogilistaa, mutta se meinaa unohtua. Googlen Readerissa minulla oli muutamia kymmeniä blogeja, joita seurasin, mutta nyt suurin osa on jäänyt. Toisaalta, seuraan nyt vain sellaisia blogeja, jotka muistan ulkoa, mikä voikin olla paljon tehokkaampaa ajankäytöllisesti.
Kukka Laakson blogia olen seurannut useamman vuoden. Pidän Kukan kirjoitustyylistä, mutta näin pitkään seuranneena se ehkä vähän toistaa itseään. Lyhyemmän aikaa olen seurannut Sami Sundvikin blogia, mutta tässä on sama vika: toisto. Toisaalta on hyvin loogista ja lohdullista, että samat ohjeet pätevät vuodesta toiseen. Jos kitukuuri ei tuottanut pysyvää laihdutustulosta viime tammikuussa, ei se sitä tee tänäkään vuonna. Molemmat kertovat pääsääntöisesti järkeviä, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä ohjeita. Havupuu-uutteet ja erikoisöljyt jättäisin kyllä omaan arvoonsa.
Kukan ja Samin Alku-valmennus on antanut hyvän pohjan omalle syömiselleni. En täysin noudata heidän Alku-ruokavaliota, mutta se ja molempien blogit ovat antaneet hyviä vinkkejä olon ja ruokavalion parantamiseen. Mm. vedenjuonti ja rasvan syönti ovat minulle tällaisia. Varsinkin Sami on puhunut paljon unen laadusta ja sen tärkeydestä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että nukun käytännössä aina todella hyvin. Näin siis normaalitilanteessa kotona tai maalla, mutta matkoilla joskus on hankaluuksia. Lentokoneessa juuri koskaan.
Itsekin ulkomailla asuneena osaan samaistua Onnenpäivä-blogin asioihin. Anne kirjoittaa nasevasti ja käsittelee aiheita laidasta laitaan. Tykkään. Eikä kuvallinen anti haittaa ollenkaan. En erityisemmin stalkkaa kuvia lihaksien erottuvuudesta, vaan jään usein ihastelemaan hänen matkakuviaan. Ah, matkakuume ei ainakaan helpota...
Uusi tuttavuus on Laihdun 365-blogi, jonka kirjoittaja on enemmän tai vähemmän samassa veneessä kuin minä. Laihdutettavaa on, ja blogi voi toimia apuna. Minä tosin tavoittelen myös terveyttä ja onnellisuutta, laihdutus ei ole prioriteetti.
Seurailen satunnaisesti muitakin blogeja ja blogilistalta olen bongaillut uusia mielenkiintoisia blogeja. Keskityn enemmän hyvinvointi- ja treeniblogeihin, kun taas ruokablogeja en juuri seuraa (lähinnä googletan reseptejä). Lihastohtorin blogi on erittäin hyvä ja tykkään tieteellisestä lähestymistavasta näin itsekin tutkijana. Hetkittäin ärsyttää joidenkin blogien lähteiden ja lähdekritiikin puute. Jos sanotaan, että gluteeniton ruokavalio parantaa kaikesta, niin saisiko tälle tiedolle myös lähteen, kiitos. Näin hieman kärjistettynä. Jokainenhan saa blogiinsa kirjoittaa, mitä haluaa, mutta jos antaa jotain ohjeita, pitäisi niille olla selkeät perusteet. Ugh.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Vastustuskyvystä
Yleensä saan jonkun kerran vuodessa flunssan, joka menee
nopeasti ohi levolla, mutta joku pahempi tauti veti minut viime joulun aikaan petipotilaaksi päivätolkulla. Se niistä hiihtounelmista talven
ihmemaassa. Ehdin jo tuolloin pelätä, selviänkö taudista ollenkaan. Keuhkoputki tuntui tukkeutuvan. Kuumetta
ei ollut mutta muuten olo oli todella karmea. Monta päivää. Ei normaalia.
Ehkä se tekee hyvää huilata täysin muutama päivä, ja sainpa uutta pontta muutokseen. Eikä jouluherkkuja mahdu vatsaan paljoa, kun on useamman päivän ollut pienellä ruualla, että jotakin hyvääkin. Tervehdyttyä konvehdit jo taas maistui, mutta aika kohtuudessa onnistuin pysymään.
Ehkä se tekee hyvää huilata täysin muutama päivä, ja sainpa uutta pontta muutokseen. Eikä jouluherkkuja mahdu vatsaan paljoa, kun on useamman päivän ollut pienellä ruualla, että jotakin hyvääkin. Tervehdyttyä konvehdit jo taas maistui, mutta aika kohtuudessa onnistuin pysymään.
Vastustuskykyni on parantunut viimeisen vuoden aikana, koska
stressin purkautumisesta huolimatta en koko syksyn mittaan tullut kipeäksi.
Ehkä se kostautui jouluna, kun oli loma ja kaikkea. Ihminen tarvitsee lepoakin,
ja jos ei pitkään aikaan saa stressitasoja laskemaan, se kostautuu kyllä
ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten vain sain kovan pöpön jostain, mene ja
tiedä.
Mutta se on se suklaa, joka on suurin kompastuskiveni, noin
niin kuin herkkumielessä. Olenkin viime vuoden mittaan kokeillut erilaisia
raakasuklaareseptejä. Parhaimmaksi on noussut piparminttuaromilla terästetty
versio, koska raakasuklaan perusresepti tuottaa aika tummaa suklaata, johon
mintun maku sopii mielestäni paremmin kuin hyvin. Ehkä voisin viikonlopun
herkkupäivän suklaan vaihtaa kokonaan itsetehtyyn minttusuklaaseen. Saisi
samalla kaikenlaisia ravintoaineita ilman lisättyä sokeria (paitsi joskus
laitan kookossokeria).
Muuten olen vastuskykyäni koittanut parantaa monin keinoin.
Stressin välttely, jooga, sauna, inkiväärijuoma, vihreä tee, päivittäinen
marja-annos, runsas vihannesten syönti ja kohtuullinen liikkuminen eivät
ainakaan tunnu vastustuskykyä tai oloa yleensä huonontaneen.
Jos kurkku tuntuu
kuivalta tai muuten olo epämääräiseltä, teen itselleni inkivääriteetä.
Palastelen tuoretta inkivääriä kuumaan veteen ja annan hautua 5-10 minuuttia.
Joskus laitan sekaan hunajaa, mutta sittemmin olen alkanut nauttia hunajani
sellaisenaan tai haaleassa vedessä. Kuulin, että osa hunajan hyvistä
ainesosista tuhoutuu kovin kuumassa, joten se olisi parempi nauttia
huoneenlämpöisenä tai haaleana. Tiedä sitten onko tuossa perää, mutta järjellä
ajateltuna, miksei. Lusikallinen hunajaa suoraan suuhun myös harhauttaa makeanhimoani onnistuneesti. Tai sitten "koputan puuta". Ei ehkä oikeasti toimi, mutta harhauttaa sekin.
En usko, että eksoottiset jauhot tai pilleripurkit olisivat välttämättömiä vastustuskykyyn tai ylipäätään terveyteen, mutta ihan noin mielenkiinnosta olen kokeillut erilaisia viherjauheita, MSM-jauhetta, D-vitamiinia, omegakapseleita ja Four Sigma Foodsin uutteita, mutta tiedä sitten onko niistä ollut sen suurempaa hyötyä. D-vitamiini, omegat ja viherjauhe ovat lähes vakituisessa käytössä, muut ovat jääneet kuriositeeteiksi. Mielenkiintoista olisi käydä mittauttamassa omat vitamiinitasot, jotta tietäisi paremmin, mitä pitäisi syödä ja minkä vitamiinin saantia tulisi lisätä. Ja muutenkin esim. raskasmetallikertymä olisi mielenkiintoista tietää. Ehkäpä joskus.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Punnitus 3
92 kg. Oikealla tiellä ollaan. Puoli kiloa "vain", mutta kuitenkin. Ja jos vertaa edelliseen, 94 kg:aan, minkä turvotuksissani ja herkuteltuani sain punnittua, niin on suunta erittäin hyvä. Viikonlopun repsahdus ei tuottanut katastrofia. Tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu, että tämä on kestävällä pohjalla, mikä oli tarkoituskin. Aamiainen ja lounas sujuu helposti, kun ne tulee automaattisesti suunniteltua etukäteen. Päivällinenkin on alkanut tuntua riittävältä, kun varmistan, että riittävät kilokalorit ja jotenkin järkevät makroravinteet on päivän aikana saatu.
Kirjaan syömiseni ja liikkumiseni kiloklubiin. Se on oikein toimiva systeemi, ja mikä parasta, ilmainen. Eihän tuo pilkun tarkka ole, sieltä ei löydy kaikkia ruoka-aineita, enkä aina jaksa reseptin tarkkuudella syömisiäni kirjata, mutta ihan hyvän kokonaiskäsityksen ruokapäiväkirjan pitämisellä saa. Näkee suurinpiirtein makroravinteet ja energiamäärät. Aikaisemmin en täyttänyt syömisiäni joka päivä, vaan erityisesti viikonloppuisin kirjaamiset jäi. Ja sen kyllä huomasi! En edes itselleni kehdannut tunnustaa, miten paljon oikeasti herkuttelin. Nyt olen alkanut kirjata syömiseni aina, myös viikonlopppuna. Diili: täytän ruokapäiväkirjan joka päivä helmikuun loppuun asti.
Ruokapäiväkirjani mukaan minulla tahtoo rasvan osuus nousta korkeaksi, mutta toisaalta olo on hyvä. Vetelen lähes päivittäin avokadoa, pähkinöitä, manteleita ja kasviöljyjä, joten ihmekös tuo. Enkä karta rasvaisia versioita proteiinin lähteistäkään eli lihoista, kaloista, kanosta ym. Sitä vastoin proteiinin saanti jää vähän alakanttiin, jos suositeltavaa olisi noin 1,5 grammaa proteiinia painokiloa kohti. Ehkä pitää aamiaiselle lisätä takaisin heraisolaatti...
Päivällisen jälkiruokana on pari päivää ollut turkkilainen jogurtti omenasoseella, nam! Viime syksynä puutarhamme vanhoista omenapuista tuli ihan holtittomasti omenoita. Niitä syötiin sellaisenaan, säilöttiin ja kokattiin. Uusi tuttavuus, kuivatut omenalastut, onnistuivat todella hyvin. Itsetehty omenasose onnistui myös tosi hyvin, kun lorautti vähän sitruunamehua joukkoon eikä keittänyt omenoita liian pehmeiksi. Kauniin vaaleaa sosetta on pakaste pullollaan. Onneksi. Pakastemarjavarasto on syksyn aikana jo huvennut, joten keväällä täytyy turvautua ostomarjoihin ja/tai omenasoseeseen. Olen kyllä niin tottunut marja-aamiaiseen, että ehkä herkuttelen omenasoseella vain iltaisin. Happaman soseen ja rasvaisen jogurtin liitto on mielestäni kerrassaan vastustamaton!
Kirjaan syömiseni ja liikkumiseni kiloklubiin. Se on oikein toimiva systeemi, ja mikä parasta, ilmainen. Eihän tuo pilkun tarkka ole, sieltä ei löydy kaikkia ruoka-aineita, enkä aina jaksa reseptin tarkkuudella syömisiäni kirjata, mutta ihan hyvän kokonaiskäsityksen ruokapäiväkirjan pitämisellä saa. Näkee suurinpiirtein makroravinteet ja energiamäärät. Aikaisemmin en täyttänyt syömisiäni joka päivä, vaan erityisesti viikonloppuisin kirjaamiset jäi. Ja sen kyllä huomasi! En edes itselleni kehdannut tunnustaa, miten paljon oikeasti herkuttelin. Nyt olen alkanut kirjata syömiseni aina, myös viikonlopppuna. Diili: täytän ruokapäiväkirjan joka päivä helmikuun loppuun asti.
Ruokapäiväkirjani mukaan minulla tahtoo rasvan osuus nousta korkeaksi, mutta toisaalta olo on hyvä. Vetelen lähes päivittäin avokadoa, pähkinöitä, manteleita ja kasviöljyjä, joten ihmekös tuo. Enkä karta rasvaisia versioita proteiinin lähteistäkään eli lihoista, kaloista, kanosta ym. Sitä vastoin proteiinin saanti jää vähän alakanttiin, jos suositeltavaa olisi noin 1,5 grammaa proteiinia painokiloa kohti. Ehkä pitää aamiaiselle lisätä takaisin heraisolaatti...
Päivällisen jälkiruokana on pari päivää ollut turkkilainen jogurtti omenasoseella, nam! Viime syksynä puutarhamme vanhoista omenapuista tuli ihan holtittomasti omenoita. Niitä syötiin sellaisenaan, säilöttiin ja kokattiin. Uusi tuttavuus, kuivatut omenalastut, onnistuivat todella hyvin. Itsetehty omenasose onnistui myös tosi hyvin, kun lorautti vähän sitruunamehua joukkoon eikä keittänyt omenoita liian pehmeiksi. Kauniin vaaleaa sosetta on pakaste pullollaan. Onneksi. Pakastemarjavarasto on syksyn aikana jo huvennut, joten keväällä täytyy turvautua ostomarjoihin ja/tai omenasoseeseen. Olen kyllä niin tottunut marja-aamiaiseen, että ehkä herkuttelen omenasoseella vain iltaisin. Happaman soseen ja rasvaisen jogurtin liitto on mielestäni kerrassaan vastustamaton!
tiistai 13. tammikuuta 2015
Liikunnan suunnittelu auttaa
Olen suunnitellut liikuntaviikkoani ja -rytmiä muutenkin jo vuosien ajan enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi ja johdonmukaisesti. Nyt olen kokenut jonkinlaisen aaha-elämyksen, nimittäin liikuntasuunnitelman monipuolisuus ja kohtuus.
Liikuntasuunnitelmani on jo heti alkuun
muuttanut ajatusmaailmaani. Nimittäin poistanut vähentänyt
riittämättömyyden tunnetta. Olen tyypillisesti vaativa itseäni kohtaan enkä ole
tyytyväinen oikein mihinkään tekemiseeni. Kärjistetysti, mutta kuitenkin. Riittämättömyyden tunteen lisäksi pruukaan sinkoilla sinne tänne, eli lihasvoiman pitäisi kehittyä, juoksuvauhdin nopeutua, liikkuvuuden parantua ja uintitekniikankin hioutua. Liiku siinä nyt sitten järkevästi. Nyt
kun on viikkosuunnitelma, olenkin yllättäen armollisempi itselleni.
On minulla liikuntasuunnitelmia ollut aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet päivämäärälistoja excelissäja aivan liian tarkkoja. En niitä olekaan tarkkaan noudattanut. Taulukko ei ole aina mukana eikä ilman voi aina muistaa, millainen treeni piti tehdä. Tein asioista siis liian monimutkaisia itselleni. Yksinkertainen viikkorytmi on parempi.
Ulkoilua on tullut jo heti lisää, eikä suunnitelma kaadu
siihen, että sunnuntaina korvasin aerobisen liikunnan tunnin lumihommilla.
Aikaisemmin olisin ruoskinut itseäni liikkumattomuudesta. Se, että vaadin itseltäni paljon, ei kuitenkaan aina näy
varsinaisesti tekemisissäni vaan vain siinä, että ahdistun, jos en tee sitä mitä suunnittelin tai vielä enemmän.
Tarkoituksena on jatkaa liikunnan suhteen hyvällä tiellä.
Toki tiedän, että ruokavalio on tärkeämpi painon ja olon suhteen, mutta onnistumisen tunne
”pienemmässä” asiassa on yhtä tärkeää. Ja liikunta huoltaa mieltäkin. Nykyinen liikuntasuunnitelmani on voimassa tammi-helmikuun. Kelin mukaan painotan juoksua, hiihtoa ja uintia. Toivottavasti tulisi hyvät hiihtokelit! Maaliskuussa onkin sitten työmatkaa, jonka varalle täytyy tehdä ihan omat suunnitelmansa. Kevättä kohden juoksutreeneihin on saatava kehitystä.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Viikonlopun kurimus
Viikonloppu ei mennyt niin kuin piti. Yksi karkkipäivä
riistäytyi kahdeksi ja määrät olivat suhteettoman suuria. Toisaalta tein
ruuaksi pizzaa kukkakaalipohjalla, joten varsinainen syöminen oli aika
onnistunutta. Suklaata ja maissilastuja meni ihan liikaa. Jos jotain
hyvää tästä koittaa hakea, niin eipä ole kämpässä enää suklaajemmoja, vaan
kaikki tulevien karkkipäivien syötävät on ihan itse ostettava kaupasta. Vähän niin kuin pohjakosketus, eh.
Hah, tässähän on oma versioni trendikkäästä 5:2-dieetistä: 5 päivää siistiä syömistä ja 2 päivää mässäämistä. Not...
Ensi viikonlopusta odotan seesteisempää herkkujen suhteen,
koska olemme koko perhe perjantaista sunnuntaihin maalla, enkä siis ole yksin
herkkujeni äärellä. Ei sillä, että mies olisi mikään tiukasti valvova silmä,
mutta haluan ihan itse olla paremmin ruodussa. Vaikka viikonloppu menikin
huonosti, en siitä lannistu vaan jatkan tänään normaalisti. Juon vettä ja syön
oikein. Paluu perussettiin.
Olen huomannut, että työpäivät sujuvat ruodussa keskimäärin paremmin kuin vapaapäivät.
Ehkä vapaapäivänä on kokoajan mahdollista ajatella ruokaa ja syömistä, kun taas
työpäivänä minulla on eväät mukana. Silloin syön sen, mitä olen edellisenä
iltana päättänyt, ja se on yleensä aika järkevää. Viikonloppuisin taas
päivärytmi rikkoutuu ja pitäisi keksiä järkevää tekemistä, jotta ajatus ei
pyörisi ruuan ympärillä. Siinä on vielä työsarkaa.
Miten voisin parantaa ruokailua viikonloppuisin? Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Olen huomannut ongelman jo aikaisemmin mutta lähinnä ummistanut silmäni siltä. Työntänyt ajatuksen jonnekin kauas. Ja jatkanut viikonloppuisin herkuttelua. Rajatonta herkuttelua esiintyy lähes ainoastaan silloin, kun olen yksin maalla vapaapäivänä. Ehkä ahdistun siellä tai kaipaan lohdutusta, ehkä en kehtaa mässäillä rajatta muiden nähden. Ehkä ahdistun kaikesta siitä tekemättömästä työstä, mitä näen joka paikassa, siitä riittämättömyyden tunteesta
Ounastelen, että viikonloppumässäilyni johtuu ainakin osin epävarmuuden peittämisestä ja siitä, että syöminen jotenkin rentouttaa ja vie ahdistavat ajatukset pois mielestä. Toisaalta en oikein osaa huilata ns. luvan kanssa vaan kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä. Ja syöminenhän on hyödyllistä... Nykyisellä työstressin määrällä ei ole mitenkään järkevää suorittaa vielä viikonloppunakin, vaan olisi hyvä osata nauttia ja rentoutua sekä pienellä puuhastelulla että sohvalla röhnöttämisellä, tai ulkoilulla, ihan mikä tuntuu silloin parhaimmalta. Ahdistavia ajatuksia voisin opetella purkamaan vaikka paperille tai sanomalla niitä ääneen. Ehkä opin kohtaamaan ahdistavatkin ajatukseni yksinäni ilman kauheaa mättämistä? Ei ne ajatukset syömällä poistu.
perjantai 9. tammikuuta 2015
Liikuntaviikkoni
Ruokavaliotani avasinkin jo aikaisemmin, nyt on vuorossa liikuntasuunnitelmani. Ruokavalion sanotaan määräävän jopa 90 % painonpudotuksesta, kun taas liikunnalla on paljon vähäisempi vaikutus laihtumiseen. Koska tavoitteenani on terve mieli ja kroppa, ei liikuntaa voi jättää huomiotta. Teen istumatyötä ja katastrofihan siitä seuraisi, jos liikunnan jättäisi pois.
Liikunta-arsenaalissani on tällä hetkellä kaikenlaista, ja seuraava suunnitelma pohjautuu aika osin jo nykyiseen liikuntarutiiniini. Vähän vain järkevöitettynä. Olen yrittänyt sisällyttää ohjelmaan monipuolista liikuntaa aina lihasvoiman ylläpidosta liikkuvuuteen. Tässä tavoiteviikkoni:
Maanantai: kuntopiiri (1h) ja pilates/liikkuvuusharjoittelu (0.5-1h)
Tiistai: Juoksu (40min) / uinti (40min) / kävely (1h) / hiihto (40min)
Keskiviikko: Jooga / kävely (1h) TAI kotitreeni / kahvakuula (30min)
Torstai: Salitreeni ja liikkuvuusharjoittelu
Perjantai: Jooga / kävely (1h) TAI kotitreeni / kahvakuula (30min)
Lauantai: lepo
Sunnuntai: Uinti / juoksu (40min) / kävely (1h) / sauvakävely (1h) / hiihto (40min) / jooga
Keskiviikko ja perjantai ovat vaihtoehtoisia, eli jos keskiviikkona joogaa niin perjantaina kotitreenaanja päinvastoin. Sali- ja kotitreenit ovat 1-jakoisia, eli koko kropan treenejä, joissa on perusliikkeitä kuten, maastaveto, kyykky ja punnerrus. Ehkä parhain jaottelu ei ole sali- ja kotitreenit peräkkäisinä päivinä, mutta viikonloppuna en usko saavani kumpaakaan treeniä tehtyä. Toisaalta maanantain kuntopiiri on tiukka ja monipuolinen sisältäen sykkeennostoa, lihasvoimaa, tasapainoa, koordinaatiota ja sen semmoista.
Diili: Liikuntaviikko näyttää ylläolevalta maaliskuun alkuun asti. Sitten ohjelmassa painottetaan juoksua ja sali- ja kotitreenien liikkeet tarkistetaan.
Liikunta-arsenaalissani on tällä hetkellä kaikenlaista, ja seuraava suunnitelma pohjautuu aika osin jo nykyiseen liikuntarutiiniini. Vähän vain järkevöitettynä. Olen yrittänyt sisällyttää ohjelmaan monipuolista liikuntaa aina lihasvoiman ylläpidosta liikkuvuuteen. Tässä tavoiteviikkoni:
Maanantai: kuntopiiri (1h) ja pilates/liikkuvuusharjoittelu (0.5-1h)
Tiistai: Juoksu (40min) / uinti (40min) / kävely (1h) / hiihto (40min)
Keskiviikko: Jooga / kävely (1h) TAI kotitreeni / kahvakuula (30min)
Torstai: Salitreeni ja liikkuvuusharjoittelu
Perjantai: Jooga / kävely (1h) TAI kotitreeni / kahvakuula (30min)
Lauantai: lepo
Sunnuntai: Uinti / juoksu (40min) / kävely (1h) / sauvakävely (1h) / hiihto (40min) / jooga
Keskiviikko ja perjantai ovat vaihtoehtoisia, eli jos keskiviikkona joogaa niin perjantaina kotitreenaanja päinvastoin. Sali- ja kotitreenit ovat 1-jakoisia, eli koko kropan treenejä, joissa on perusliikkeitä kuten, maastaveto, kyykky ja punnerrus. Ehkä parhain jaottelu ei ole sali- ja kotitreenit peräkkäisinä päivinä, mutta viikonloppuna en usko saavani kumpaakaan treeniä tehtyä. Toisaalta maanantain kuntopiiri on tiukka ja monipuolinen sisältäen sykkeennostoa, lihasvoimaa, tasapainoa, koordinaatiota ja sen semmoista.
Diili: Liikuntaviikko näyttää ylläolevalta maaliskuun alkuun asti. Sitten ohjelmassa painottetaan juoksua ja sali- ja kotitreenien liikkeet tarkistetaan.
torstai 8. tammikuuta 2015
Yllättävän järkevää pohdintaa laihduttamisesta iltapäivälehdessä
En väitä, että iltapäivälehdet olisivat luotettava lähde terveyden edistämiseen, mutta taannoin Iltiksessä oli ihan ajatuksia herättävä juttu. Kysyin itseltäni kysymyset, alla vastaukset.
1.Kohti vai irti?
Haluan pudottaa painoa 75 kg:aan vuoden 2015 aikana. Haluan päästä irti päivittäisestä herkuttelusta ja vaihtaa se viikoittaiseen kohtuulliseen herkutteluun. Haluan olla onnellinen ja terve.
2. Oletko itse vastuussa?
Kyllä olen, pääsääntöisesti. Painonpudotuksesta vastaan yksinomaan minä itse. Samoin herkuttelusta. Onnellisuus on pitkälti kiinni omasta ajatusmaailmasta, ja positiivinen asenne on ihan itsestä kiinni. Terveyden eteenkin pystyn itse tekemään paljon asioita, se ei riipu hirveästi muista.
3. Tiedätkö tarpeeksi?
Luulisin. Tiedän suurin piirtein miten pitäisi syödä, makroravinteiden jakautumisesta ja määrästä, ruokarytmistä jne. Tiedän myös aika hyvin, mikä sopii minulle. Vähärasvainen ruokavalio saa herkut vain hyppimään silmissä ja liian usein syöminen aiheuttaa tukkoisen olon. Sopivasti rasvaa, riittävästi proteiinia ja tarpeen mukaan hiilareita.
4. Milloin olet maalissa?
Tavoite on oltava mitattavissa, jotta voi seurata edistystä. Onnellisuus tai terveys on vähän abstrakteja tavoitteita, mutta kyllä minä sen sitten tiedän, kun ei mikään pahemmin kiristä. Sellainen tyyneys. Painonpudotukselle on helppo asettaa tavoite, ja se on 75 kg. Nyt sen pystyn jo kirjoittamaan sujuvasti, mutta totuttelua se vaati. Silloin olen normaalipainoinen.
Jaa miltä se tuntuu, kun vaaka näyttää 75 kg? Mahtavalta! Uskomattomalta! Auringonpaisteiselta! Sen lisäksi, että palkintona on uusi ehompi minä, palkitsen itseni uudella vaatekerralla ja stylistin palveluilla. Pinnallista? Nääh.
5. Miksi käyttäydyt näin?
Syitä lihavuuteeni ja onnettomuuteeni on varmasti muitakin, mutta päällimmäisenä mieleen tulee stressi työstä, asumisesta ja perhetilanteesta ja läheisten kuolemat. Lisäksi itsetuntoni ei ole kovin hyvä johtuen lapsuuden koulukiusaamisesta. Vähättelen ja aliarvioin itseäni. Mutta näitäkin pystyn työstämään työkaluilla kohti onnellisuutta ja hyvää oloa.
Peitän syömisellä epävarmuuttani. Kun syön, se vie ajatukseni pois omasta huonoudestani. Haen lohtua yksinäisyyteen tai pahaan oloon. Ehkä kävelylenkki, jooga tai puhelu läheiselle auttaisi paremmin? Tässä on muutoksen paikka käyttäytymisessä. Samalla täytyy tarkistaa ja varmistaa, että syön oikein ja riittävästi ja juon tarpeeksi vettä.
6. Huomioitko muut?
Onnellisuuteni, hyvä oloni, terveyteni ja keveyteni tuskin vaikuttaa parisuhteeseen. Mies pitää minusta juuri sellaisena kuin olen eikä mitenkään pakota mihinkään. Ystävien ja tuttavien suunnalta voi olla odotettavissa jonkinlaista kateutta, mutta sillehän en mitään voi. Olen edelleen oma itseni, parannettu versio vain. Työhön ja elantoon tämä vaikuttaa korkeintaan positiivisesti, jos tutkimukset ulkonäön vaikutuksista työllistymiseen ja palkkatasoon pitävät paikkansa. Ajankäytöllisesti en odota suuria muutoksia, koska en treenaa tuntitolkulla. Ja toisaalta, jos minulla ei tässä elämäntilanteessa ole päivittäin tuntia aikaa omalle hyvinvoinnilleni, niin milloin sitten?
7. Miksi haluat muuttua?
Olen kyllästynyt nykyiseen olooni ja ulkomuotooni. En halua näyttää tältä. Haluan voida paremmin. En ole tyytyväinen. Tämä ei ole se, mitä näen pääni sisällä olevani.
8. Mitkä ovat uudet tapasi?
Ruokavalio noudattaa kaavaa aamiainen + lounas + päivällinen. Jokaisella aterialla on kasviksia, vihanneksia, hedelmiä tai marjoja ainakin pari sataa grammaa. Proteiinia on ainakin lounaalla ja päivällisellä ainakin nyrkin kokoinen kimpale. Rasvaa on joka aterialla kasviöljyn, avokadon, pähkinöiden tai siementen muodossa. Hiilareita lisään tarpeen mukaan, mm. perunaa, bataattia, riisiä, ruisleipää, tattaria tai kvinoaa. Päivällisellä on jälkiruoka, arkena esim. jogurtti marjoilla.
Liikunnasta tulee stressin vähentämistä tukevaa mutta samalla lihaskuntoa ja kestävyyttä kehittävää. Liikuntani on suunnitelmallisempaa ja johdonmukaisempaa.
---
Kysymykset herättelivät ihan hyvää pohdintaa, jota en ehkä olisi itsekseni onnistunut noin jäsentelemään. Edelleen tuntuu hyvältä olla matkalla kohti tavoitteitani.
1.Kohti vai irti?
Haluan pudottaa painoa 75 kg:aan vuoden 2015 aikana. Haluan päästä irti päivittäisestä herkuttelusta ja vaihtaa se viikoittaiseen kohtuulliseen herkutteluun. Haluan olla onnellinen ja terve.
2. Oletko itse vastuussa?
Kyllä olen, pääsääntöisesti. Painonpudotuksesta vastaan yksinomaan minä itse. Samoin herkuttelusta. Onnellisuus on pitkälti kiinni omasta ajatusmaailmasta, ja positiivinen asenne on ihan itsestä kiinni. Terveyden eteenkin pystyn itse tekemään paljon asioita, se ei riipu hirveästi muista.
3. Tiedätkö tarpeeksi?
Luulisin. Tiedän suurin piirtein miten pitäisi syödä, makroravinteiden jakautumisesta ja määrästä, ruokarytmistä jne. Tiedän myös aika hyvin, mikä sopii minulle. Vähärasvainen ruokavalio saa herkut vain hyppimään silmissä ja liian usein syöminen aiheuttaa tukkoisen olon. Sopivasti rasvaa, riittävästi proteiinia ja tarpeen mukaan hiilareita.
4. Milloin olet maalissa?
Tavoite on oltava mitattavissa, jotta voi seurata edistystä. Onnellisuus tai terveys on vähän abstrakteja tavoitteita, mutta kyllä minä sen sitten tiedän, kun ei mikään pahemmin kiristä. Sellainen tyyneys. Painonpudotukselle on helppo asettaa tavoite, ja se on 75 kg. Nyt sen pystyn jo kirjoittamaan sujuvasti, mutta totuttelua se vaati. Silloin olen normaalipainoinen.
Jaa miltä se tuntuu, kun vaaka näyttää 75 kg? Mahtavalta! Uskomattomalta! Auringonpaisteiselta! Sen lisäksi, että palkintona on uusi ehompi minä, palkitsen itseni uudella vaatekerralla ja stylistin palveluilla. Pinnallista? Nääh.
5. Miksi käyttäydyt näin?
Syitä lihavuuteeni ja onnettomuuteeni on varmasti muitakin, mutta päällimmäisenä mieleen tulee stressi työstä, asumisesta ja perhetilanteesta ja läheisten kuolemat. Lisäksi itsetuntoni ei ole kovin hyvä johtuen lapsuuden koulukiusaamisesta. Vähättelen ja aliarvioin itseäni. Mutta näitäkin pystyn työstämään työkaluilla kohti onnellisuutta ja hyvää oloa.
Peitän syömisellä epävarmuuttani. Kun syön, se vie ajatukseni pois omasta huonoudestani. Haen lohtua yksinäisyyteen tai pahaan oloon. Ehkä kävelylenkki, jooga tai puhelu läheiselle auttaisi paremmin? Tässä on muutoksen paikka käyttäytymisessä. Samalla täytyy tarkistaa ja varmistaa, että syön oikein ja riittävästi ja juon tarpeeksi vettä.
6. Huomioitko muut?
Onnellisuuteni, hyvä oloni, terveyteni ja keveyteni tuskin vaikuttaa parisuhteeseen. Mies pitää minusta juuri sellaisena kuin olen eikä mitenkään pakota mihinkään. Ystävien ja tuttavien suunnalta voi olla odotettavissa jonkinlaista kateutta, mutta sillehän en mitään voi. Olen edelleen oma itseni, parannettu versio vain. Työhön ja elantoon tämä vaikuttaa korkeintaan positiivisesti, jos tutkimukset ulkonäön vaikutuksista työllistymiseen ja palkkatasoon pitävät paikkansa. Ajankäytöllisesti en odota suuria muutoksia, koska en treenaa tuntitolkulla. Ja toisaalta, jos minulla ei tässä elämäntilanteessa ole päivittäin tuntia aikaa omalle hyvinvoinnilleni, niin milloin sitten?
7. Miksi haluat muuttua?
Olen kyllästynyt nykyiseen olooni ja ulkomuotooni. En halua näyttää tältä. Haluan voida paremmin. En ole tyytyväinen. Tämä ei ole se, mitä näen pääni sisällä olevani.
8. Mitkä ovat uudet tapasi?
Ruokavalio noudattaa kaavaa aamiainen + lounas + päivällinen. Jokaisella aterialla on kasviksia, vihanneksia, hedelmiä tai marjoja ainakin pari sataa grammaa. Proteiinia on ainakin lounaalla ja päivällisellä ainakin nyrkin kokoinen kimpale. Rasvaa on joka aterialla kasviöljyn, avokadon, pähkinöiden tai siementen muodossa. Hiilareita lisään tarpeen mukaan, mm. perunaa, bataattia, riisiä, ruisleipää, tattaria tai kvinoaa. Päivällisellä on jälkiruoka, arkena esim. jogurtti marjoilla.
Liikunnasta tulee stressin vähentämistä tukevaa mutta samalla lihaskuntoa ja kestävyyttä kehittävää. Liikuntani on suunnitelmallisempaa ja johdonmukaisempaa.
---
Kysymykset herättelivät ihan hyvää pohdintaa, jota en ehkä olisi itsekseni onnistunut noin jäsentelemään. Edelleen tuntuu hyvältä olla matkalla kohti tavoitteitani.
maanantai 5. tammikuuta 2015
Punnitus 2
94 kg, voi elämä. Ihan väärä suunta! Olo on hyvä, ei turvotusta tms., mutta silti paino on noussut viikossa paljon. Ei hyvää päivää... Myönnän toki, ettei viime viikko mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti!
Viime viikko oli vielä sellaista viime hetken venkoilua. Odottamista. Ajatukseen tottumista. Vielä viimeiset herkut ennen kuin... Eilen oli ensimmäinen "oikea" päivä. Juu, maanantainahan kaikki aloitetaan, eikös? Maanantaisoturi olen. Saman nimistä kirjaa en ole lukenut, ehkä pitäisi. Mutta tästä se lähtee. Mukava olla matkalla.
Ajatukseen tottuminen ja päätöksen tekeminen on yleensä hyvä idea, ainakin itselleni. Muitakin muutoksia elämässäni olen ensin miettinyt, sitten päättänyt ja hetken tuumauksen jälkeen toteuttanut. Sama nyt.
Olen pahimmillani painanut lähes 100 kiloa, mutta laihdutin PT:n avulla n. 15 kg vuonna 2008. Samalla liikunnasta tuli rutiini. Mutta 6 vuoden aikana paino on hiljalleen salakavalasti noussut. Viimeisen vuoden aikana 6-7 kiloa. Jestas sentään.
Noh, tiedän kuitenkin, että laihtuminen on täysin mahdollista. Ja olen päättänyt laihtua ja voida hyvin. Enää pitää vain toteuttaa. Varsinaista painotavoitetta minulla ei ole. 75 kg kuulostaa kaukaiselta ja haastavalta, mutta silloin olisin normaalipainon rajoissa. Eli 75 kg? Deal!
Viime viikko oli vielä sellaista viime hetken venkoilua. Odottamista. Ajatukseen tottumista. Vielä viimeiset herkut ennen kuin... Eilen oli ensimmäinen "oikea" päivä. Juu, maanantainahan kaikki aloitetaan, eikös? Maanantaisoturi olen. Saman nimistä kirjaa en ole lukenut, ehkä pitäisi. Mutta tästä se lähtee. Mukava olla matkalla.
Ajatukseen tottuminen ja päätöksen tekeminen on yleensä hyvä idea, ainakin itselleni. Muitakin muutoksia elämässäni olen ensin miettinyt, sitten päättänyt ja hetken tuumauksen jälkeen toteuttanut. Sama nyt.
Olen pahimmillani painanut lähes 100 kiloa, mutta laihdutin PT:n avulla n. 15 kg vuonna 2008. Samalla liikunnasta tuli rutiini. Mutta 6 vuoden aikana paino on hiljalleen salakavalasti noussut. Viimeisen vuoden aikana 6-7 kiloa. Jestas sentään.
Noh, tiedän kuitenkin, että laihtuminen on täysin mahdollista. Ja olen päättänyt laihtua ja voida hyvin. Enää pitää vain toteuttaa. Varsinaista painotavoitetta minulla ei ole. 75 kg kuulostaa kaukaiselta ja haastavalta, mutta silloin olisin normaalipainon rajoissa. Eli 75 kg? Deal!
Tilaa:
Kommentit (Atom)