92 kg. Oikealla tiellä ollaan. Puoli kiloa "vain", mutta kuitenkin. Ja jos vertaa edelliseen, 94 kg:aan, minkä turvotuksissani ja herkuteltuani sain punnittua, niin on suunta erittäin hyvä. Viikonlopun repsahdus ei tuottanut katastrofia. Tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu, että tämä on kestävällä pohjalla, mikä oli tarkoituskin. Aamiainen ja lounas sujuu helposti, kun ne tulee automaattisesti suunniteltua etukäteen. Päivällinenkin on alkanut tuntua riittävältä, kun varmistan, että riittävät kilokalorit ja jotenkin järkevät makroravinteet on päivän aikana saatu.
Kirjaan syömiseni ja liikkumiseni kiloklubiin. Se on oikein toimiva systeemi, ja mikä parasta, ilmainen. Eihän tuo pilkun tarkka ole, sieltä ei löydy kaikkia ruoka-aineita, enkä aina jaksa reseptin tarkkuudella syömisiäni kirjata, mutta ihan hyvän kokonaiskäsityksen ruokapäiväkirjan pitämisellä saa. Näkee suurinpiirtein makroravinteet ja energiamäärät. Aikaisemmin en täyttänyt syömisiäni joka päivä, vaan erityisesti viikonloppuisin kirjaamiset jäi. Ja sen kyllä huomasi! En edes itselleni kehdannut tunnustaa, miten paljon oikeasti herkuttelin. Nyt olen alkanut kirjata syömiseni aina, myös viikonlopppuna. Diili: täytän ruokapäiväkirjan joka päivä helmikuun loppuun asti.
Ruokapäiväkirjani mukaan minulla tahtoo rasvan osuus nousta korkeaksi, mutta toisaalta olo on hyvä. Vetelen lähes päivittäin avokadoa, pähkinöitä, manteleita ja kasviöljyjä, joten ihmekös tuo. Enkä karta rasvaisia versioita proteiinin lähteistäkään eli lihoista, kaloista, kanosta ym. Sitä vastoin proteiinin saanti jää vähän alakanttiin, jos suositeltavaa olisi noin 1,5 grammaa proteiinia painokiloa kohti. Ehkä pitää aamiaiselle lisätä takaisin heraisolaatti...
Päivällisen jälkiruokana on pari päivää ollut turkkilainen jogurtti omenasoseella, nam! Viime syksynä puutarhamme vanhoista omenapuista tuli ihan holtittomasti omenoita. Niitä syötiin sellaisenaan, säilöttiin ja kokattiin. Uusi tuttavuus, kuivatut omenalastut, onnistuivat todella hyvin. Itsetehty omenasose onnistui myös tosi hyvin, kun lorautti vähän sitruunamehua joukkoon eikä keittänyt omenoita liian pehmeiksi. Kauniin vaaleaa sosetta on pakaste pullollaan. Onneksi. Pakastemarjavarasto on syksyn aikana jo huvennut, joten keväällä täytyy turvautua ostomarjoihin ja/tai omenasoseeseen. Olen kyllä niin tottunut marja-aamiaiseen, että ehkä herkuttelen omenasoseella vain iltaisin. Happaman soseen ja rasvaisen jogurtin liitto on mielestäni kerrassaan vastustamaton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti