Ruoka- ja liikuntamietteitä neuvolasta

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Toisaalta olen ollut niin väsynyt, ettei kirjoittaminen ole yksinkertaisesti maistunut. Toisaalta olen pohtinut koko blogin jatkoa. Eihän tästä mikään raskausblogi pitänyt tulla. Tulin sellaiseen johtopäätökseen, että jatkan edelleen laajalla hyvinvointiteemalla, nyt vain vähän erilaisesta vinkkelistä kuin alun perin ajattelin. Nyt jos koskaan oma terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä.

Kävin viime viikolla neuvolassa ensimmäistä kertaa. Etukäteen pelkäsin, millainen vaaleanpunaista unelmaa tuputtava ja järjettömiä ruokarajoitteita listaava neuvolan täti sieltä löytyisi, mutta pelot osoittautuivat onneksi turhiksi. Hoitaja oli todella järkeväntuntuinen ja mukava. Hyvin järkeviä ohjeita antoi. Tähän väliin heitän disclaimerin, eli jos olet raskaana, älä syytä minua, jos otat seuraavista asioista vaarin. Ne eivät ole neuvoja sinulle, ne ovat neuvoja minulle.

Liikunnan suhteen neuvolassa oltiin hyvin kannustavia. Periaatteessa kaikkea saa tehdä, mikä tuntuu hyvältä. Näin alkuraskaudessa ei maha ole vielä fyysisesti tiellä, joten mitään liikkeitä ei varsinaisesti tarvitse välttää. Kaikki liikunta on suositeltavaa, mutta ehkä ne kovimmat treenit kannattaa jättää vähemmälle tuntemusten mukaan. Ainakin toistaiseksi viikoittainen tiukka kuntopiiri on tuntunut hyvältä, vaikkakin ehkä hengästyn enemmän kuin ennen, mutta ihan hyvin jaksan. Ja treenin jälkeen on todella hyvä olo. 

Pilates, jooga ja ulkoilu ovat myös hyviä. Ulkona on niin liukkaat kävelytiet, etten juoksusta edes haaveile – nastallisista juoksukengistä kyllä haaveilen. Mutta ennen kuin sijoitan nastalenkkareihin, ajattelin korvata ulkona juoksua juoksumatolla. Matolla juokseminen on vain puuduttavan tylsää, mutta ehkä se yllä pitää juoksukuntoa edes jollain tasolla, ettei kevään tullessa tarvitse ihan nollasta lähteä. Yhtenä talvena pidin useamman kuukauden tauon juoksusta, ja voi mikä tuska oli ensimmäisillä lenkeillä tauon jälkeen!

Ruokavaliossa tartuttiin tiettyihin faktoihin, eli mm. maksaruokien välttämiseen. Niitä en jatkuvasti syökään, joten siinä ei huolta. Kalsiumin saannistakin oli puhe, ja koska en juo maitoa enkä juuri juustoja, epäilen, että tähän palataan vielä myöhemmin. Nyt asia sivuutettiin sillä, että syön päivittäin jogurttia, seesaminsiemeniä, manteleita, pähkinöitä ja muita siemeniä. Finelin sivuilta voi tarkistaa, että aika monessa kasvikunnankin tuotteessa on kalsiumia. 

Se, mikä vähän mietityttää, on kalsiumin imeytyminen, mutten löytänyt sille vielä mitään hyvää lähdettä. Ei kalsium maidostakaan 100 %:sesti imeydy, joskaan ei kasvikunnan tuotteistakaan. Onkohan kalsiumin saantisuosituksissa huomioitu imeytyminen? Jos suositellaan juotavan 5-6 dl maitoa ja muutama juustoviipale päivittäin, näistä kertyy se aikuisille suositeltu 800 mg kalsiumia. Niin, 800 mg kalsiumia kurkusta alas, mutta entä imeytyminen? Imeytyvän kalsiumin tarve lienee siis alhaisempi kuin tuo 800 mg. No, ehkä jatkan monipuolista kasvisten, hedelmien, siemenien ja pähkinöiden syömistä, ja lopetan pähkäilyn. Ja jatkan D-vitamiinilisän ottamista.

Kalsiumia on jonkin verran tummissa lehtivihanneksissakin. Ja toki ne ovat hyviä myös ravintoaineiden, maun ja vaihtelun kannalta. Meillä syödään usein, oikeastaan lähes aina, salaattina amerikansalaattia höystettynä tomaatilla, kurkulla ja paprikalla. Amerikansalaattihan on rapeaa, melko hyvin säilyvää ja edullista, mutta ravintoaineita siinä ei hirveästi ole. Olenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ostan jotakin tummalehtisempää salaattia aina, kun sellaista on hyvälaatuisena tarjolla. Välillä valmiit salaattisekoitukset ovat jo valmiiksi kaupan hyllyllä vettyneitä. No thanks. 

Ostin viikonloppuna kaupassa käydessäni heräteostoksena kauramaitoa, jossa kalsiumia on lisätty noin saman verran kuin maidossa olisi. Pidän kauramaidon pehmeästä mausta. Ehkä lisäilen sitä aamusmoothieeni. Se kun ei aina ole niitä pehmeimmän makuisia, vaikka tietty happamuus onkin auttanut aamuällötyksen kanssa.

Ruokavaliossa tai liikunnassa ei siis toistaiseksi ole tarvetta tehdä mitään suuria mullistuksia. Ruokavalion monipuolisuuteen kiinnitän entistä enemmän huomiota. Yksi hyvä kasvisten ja hedelmien kausittaiseen vaihteluun on muuten satokausikalenteri. Keittiön seinällä roikkuessaan kalenteri antaa muistutusta erilaisista kasviksista ja uusia ideoita kokkailuun.

Jatkan samalla linjalla

Täällä ollaan vähän pöllämystyneitä raskausuutisesta. Ensimmäinen neuvolakäynti on jo varattu ja ensimmäiset aamuällötykset koettu. Muuten jatkan samalla linjalla, paitsi että liikuntaa en yritä tehdä mitenkään nousujohteisesti, vaan kuntoa ylläpitäen.

Olen hyvin realisti ja insinöörimäinen, joten en ajatellut sairastaa yhdeksää kuukautta. En myöskään allekirjoita käsitettä "heikompi astia" naisista ylipäätään. "Erilainen" astia, ehkä. Mutta ihan avoimin mielin tähän tilaan ja tilanteeseen täytyy suhtautua. Joillain raskaus sujuu helposti, toisilla vähemmän helposti, eikä aina voi itse vaikuttaa kaikkeen. Toki uskon, että liikunta, oikea ruoka ja kevyt mieli auttaa paljon myös raskauden aikana. Ja se, ettei oikeasti ala syödä kahden edestä (suklaata) ja samalla liimaa sohvaa selkäänsä.

Tähän mennessä on ollut lähes päivittäin pientä "oloa" (jota voi ehkä hyvin lieväksi kivuksikin sanoa) alavatsassa ja väsymystä hyvistä yöunista huolimatta, muttei muuta. Paitsi tänä aamuna. En voi puhua aamupahoinvoinnista eikä yrjökään lentänyt, mutta sellainen öklötys iski päälle. Onneksi teen aamusmoothiet sen verran happamiksi ja raikkaiksi, että ällötys häipyi smoothien kulautuksella.

Keväälle on suunnitteilla muutama työmatka lentoineen kaikkineen, ja jo nyt olen alkanut jännittää niitä. Jos kaikki menee hyvin, matkustushan ei ole mikään este. Ymmärtääkseni (eli perustuen pikagoogletukseen keskustelupalstoilla) lennoilla kannattaa käyttää tukisukkia ja kävellä ja liikkua joka tunti. Mutta jos onkin yölento ja onnistun nukkumaan? Euroopan matkaa en niinkään stressaa mutta Aasian keikat vähän hirvittää pitkine lentoineen, varsinkin kun toisen niistä teen yksin ja useammaksi viikoksi! Noh, ehkä asioihin tulee jotain selvyyttä neuvolassa.

Neuvolassa käynti jännittää. Kertakaikkiaan inhoan sairaaloita, terveyskeskuksia, lääkäreitä ja hoitajia. En vain kertakaikkiaan tykkää. Kammoa vähän lievensi siedätyshoito tämän tyyppisiin laitoksiin, kun isoäitini oli vuoden pari pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta se onkin erilainen paikka. Ja sitä paitsi isoäitini oli ihan huippu. Lääkärin tai hoitajan vastaanotolla pitää kertoa omista asioistaan täysin vieraalle ihmiselle (Hittoakos se niille kuuluu?). Verenpainettakin tulee jo pelkästä ajatuksesta. Pitää ehkä vain hyväksyä asia? Ainakin puhelimessa neuvolan "täti" vaikutti mukavalta, vaikkei hän valitettavasti olekaan se, joka minua varsinaisesti hoitaa. Positiivisin mielin...

Paluu alkuperäisiin tavoitteisiin

Tuota noin niin, tuli vähän muutoksia matkaan. Tai itse asiassa palaan siihen blogini alkuperäiseen ajatukseen hyvinvoinnista, terveydestä ja onnellisuudesta, kun olen harhaillut hetken liikunta- ja laihdutusaiheissa. Kas kun kävi niin, että olen raskaana!

Blogin anonymiteetin takaa on hyvä kertoa tällaista julkisesti. Olen aivan alussa (ehkä viidennellä viikolla, tai mistä hiivatista minä tiedän mistä niitä viikkoja aletaan laskea!) ja toistaiseksi asiasta tietävät mieheni lisäksi vain yksi ystävistäni. Ja koska tämä on ensimmäinen raskaus, en taida uskaltaa kertoa asiasta muille ainakaan ennen toista kolmannesta. Mutta tämä siis muuttaa liikunnan ja ravinnon tärkeyttä, kun en oli ns. yksin syömässä sitä kaikkea.

Sen lisäksi, että tämä on odotettu ja toivottu raskaus (kumihuput heitettiin hiiteen lokakuussa), ajoitus on loistava (paitsi ehkä töiden kannalta, mutta mitäs niistä). Pikkujoulut ja joulunpyhät on syöty (ja juotu), joten ei tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksei viini maistu. Eipä se kyllä jouluna juuri maistunut, kun olin viikon flunssan kourissa, mutta se vähäkin olisi jäänyt. Ja minut tuntien se olisi ollut juuri se, mikä kertoisi appivanhemmille asian oikean laidan. Aivan alkuvaiheessa en olisi ehkä halunnut kertoa kenellekään vielä. Nyt saan pitää salaisuuden aivan rauhassa.

Keväälle ei ole tiedossa mitään juhlia, joten siltä osin pääsen pälkähästä. Ei tarvitse selitellä, koska selitykset tuskin menisivät läpi. Mietin kuitenkin, että pitäisikö liittyä YLE:n organisoimaan 100 päivää ilman viinaa -hommaan. Kas kun siitä saa loistavan alibin, ja toisaalta, olenhan sen 100 päivää (ja vähän yli...) muutenkin ilman alkoholia. Kiitos, YLE!

Haaveena leuanveto

On karu fakta, että tällaisella elopainolla leuanveto on erittäin vaikeaa. Kuitenkin samalla kun pyrin painonhallintaan, haluan kehittää pohjakuntoa leuanvetoa varten. Että sitten kun painokin on laskenut, leuanvetoon on parhaat mahdolliset edellytykset.

Meiltä löytyy kotoa ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko, joten harjoitteluolosuhteet ovat niiltä osin kunnossa. Kiitos tangon olemassaolosta kuuluu miehen selkäongelmille. :)

Koska leuanveto on ollut jo jonkin aikaa kaukaisena haaveenani, olen tietenkin etsinyt tietoa, miten sitä voi harjoitella, jos ei onnistu vielä tekemään yhtään varsinaista leuanvetoa. Valmistavia ja vahvistavia harjoituksia siis. On ohjeita negatiivisista toistoista, avustetuista liikkeistä, muista soutuliikkeistä ja ylätaljasta. Mutta sitten löysin rautalankaversion ohjeista. Sopii insinöörillekin!

Puhun näistä ohjeista. Tästä minäkin voin tehdä itselleni diilin, oli elopainoni mikä hyvänsä. Lähden liikkeelle aivan alusta, koska olen aivan alussa (vaikka kuvittelin jo tekeväni leuanvetoja hypyllä kotitreenissäni; todellisuudessa se oli aika epätoivoista). Ja koska nettisivuista ei koskaan tiedä, kopioin ohjeet tähän, jotta löydän ne vastaisuudessakin.

---
Leuanvetojen harjoitusohjelma

Pidä kaikissa liikkeissä keskivartalo tiukkana, hartiat pois korvista ja käsissä hartioiden levyinen vastaote. Harjoittele jokaista kohtaa niin kauan, että jaksat toistaa harjoituksen puhtaasti monta kertaa ja siirry vasta tämän jälkeen seuraavaan kohtaan.
1. Roiku tangossa kymmeneen laskien. Pidä keskivartalo napakkana ja hartiat irti korvista.

2. Käytä jakkaraa tai laske tanko niin alas, että saat leukasi tangon yläpuolelle ja jalat tuetuksi. Laskeudu jarruttaen alas. Auta itsesi tuen avulla takaisin.

3. Kuten edellä, mutta laske itseäsi alaspäin vain sen verran, että nenänpääsi on tangon kohdalla. Vedä itsesi takaisin ylös. Pidä jalat nyt irti lattiasta vetovaiheessa.

4. Roiku tangossa ja vedä itseäsi muutama sentti ylöspäin. Voit myös aloittaa penkki apunasi, jolloin noston alkuasennossa kyynärpäissä on pieni kulma ja nosto on helpompi.

5. Tee veto seuraavaksi puoleen väliin, pysäytä hetkeksi ja laskeudu alas.

6. Ponnista hypäten ylös lattiasta niin, että saat leukasi tangon yläpuolelle. Laskeudu alas rauhallisesti. Ponnista ylös uudestaan.

7. Ponnista hypähtäen, pysäyttä liike hetkeksi yläasentoon ja laske vasta sitten alas.
---

Näin, aloitetaan kohdasta 1. Diili: harjoittelen leuanvetoa ohjelman mukaan joka päivä, kun olen kotona. Ja kotitreenin leuanvetoharjoittelun teen myös tämän mukaan. Sitten vain toteuttamaan.

Salitreeni vai kotitreeni?

Olen käynyt vaihtelevan säännöllisesti kuntosalilla muutaman vuoden. Jokunen vuosi sitten minulla oli puolen vuoden ajan personal trainer, jonka ansiosta liikunnasta tuli minulle rutiini. Ohjelmaan kuului myös perussalitreeniä. Vaikka siitä pidinkin, sama treeni usean kuukauden ajan ei ole minun juttuni. Haluan vaihtelua. Toisaalta kuntosalitreeni tuntuu jumittavan kroppaa ja tykkään toiminnallisemista harjoitteista. Mutta saman saliohjelman jankkaaminen viikosta toiseen antaa toki paremmin viitteitä kehittymisestä, eli jos ei pysty lisäämään toistojen määrää tai raskautta, on ohjelmassa tai treenarissa vikaa. Salitreenin kun kai pitäisi kehittää lihaskuntoa. Kuukausitolkulla ei kuitenkaan kannata samalla ohjelmassa puurtaa, sen verran minäkin tiedän.

Mutta koska olen vaihtelunhaluinen ja toisaalta haluan seurata kehitystä, on liikuntaviikossani koko kropan salitreeni kerran viikossa. Jos treeni vaihtelee joka kerta, on aika vaikea nähdä kehittymistä, tai ainakaan minun pinnani ei riitä siihen, että vasta joskus kuukausien päästä huomaa itse kehitystä. Haluan palautetta nopeammin. Ja se, että saa ladata enemmän painoja tai pystyy pitempään sarjaan, kertoo kehityksestä.

Aikaisemmin yhdistelin salilla perusliikkeitä (mm. maastaveto, kyykky, askelkyykky) kahvakuulaan (mm. heilautus, rinnalleveto, tempaus, turkkilainen ylösnousu) ja oman kehon painolla tehtäviin liikkeisiin (punnerrus, vatsarutistukset, lankku, burpee). Silloin tuntui, että teen vähän kaikkea mutten oikein mitään kunnolla. Nyt olen jakanut treenit niin, että salilla treenaan tietyt perusliikkeet. Tammi-helmikuun salitreenini näyttää tältä:

Maastaveto
Kyykky tai askelkyykkykävely
Penkkipunnerrus
Ojentajaliike
TRX-soutuliike
Lantionnosto yhdellä jalalla

Painot pidän sellaisina, että 3 sarjaa 10 liiketää onnistuu juuri ja juuri. Vatsalihaksille lisään tähän jotain, vaikka monessa liikkeessä ne avustavatkin. Ehkä lankku?

Miksi treenaan salilla vain kerran viikossa? No, ei minun aikataluuni sovi montaa salikertaa viikossa, yhdessäkin on jo tekemistä. Kotitreeni sen sijaan on paljon helpompi mahduttaa kalenteriini. Ei tarvitse miettiä trenikassin roudaamista, eikä sitä, mihin aikaan treenin ajoittaa, jottei löydä itseään kehätien ruuhkista. Paremmin ehdin treenata kotona. Ja jos epäilee, ettei kotitreeni voi olla tehokas, sopii googlettaa esim. Zuzka Light. Ei sillä, että kroppani muistuttaisi hänen...

Meiltä löytyy jumppamaton lisäksi ovensuuhun kiinnitettävä leuanvetotanko ja pari kahvakuulaa. Niillä pystyy tekemään monipuolisen treenin, mutta onnistuu se ihan ilman välineitäkin, ihan vain omalla kehon painolla. Olen vaihdellut kotitreeniä todella paljon, mutta koska nyt on tarkoituksena olla johdonmukainen, teen tästäkin oman ohjelman tammi-helmikuulle:

Jännehyppy
Punnerrus
Vuorikiipeilijä
Vauhtipunnerrus
Sivukyykky hypyllä
Dippi
Leuanvetoharjoittelu hypyllä

Teen kutakin liikettä minuutin ja siirryn seuraavaan, ja yhteensä teen 3 kierrosta ilman taukoja. Sekä koti- että salitreeni koostuu vähän samoista elementeistä: on kyykkyä, punnerrusta, ojentajia ja selkää. Kotitreeni on toki paljon enemmän HIIT-tyyppinen. Tein viime viikolla tällä ohjelmalla ensimmäisen treenin ja ihan hyvin meni. Reidet meinasivat sipata jo heti ensimmäisissä hypyissä, vaikka lämmittelin kropan hyvin. Kroppa ei tunnu mitenkään kovin räytyneeltä nyt, joten voin nostaa intensiteettiä kunnon kohentuessa. Tässähän voi sitten mm. punnerrusten vaikeusastetta nostaa kehityksen(!) mukaan. Sitä odotellessa...

Patteri on siinä mielessä hyvä, että se kuritti kroppaani monipuolisesti, eikä mikään kohta tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Paitsi nyt leuanvetojen harjoittelu. On tuota elopainoa sen verran ja toisaalta selän lihaksisto ei ole mitenkään priimakunnossa. Leuanvetoja voisin harjoitella vaikka joka päivä, edes tangossa riippumista ja olkapäiden hallintaa. Tästä voisin tehdä itselleni diilin, mutten vielä. Tulee muuten liikaa muutoksia samaan aikaan. Ehkä myöhemmin.

Vertaistukea ja inspiraatiota

En tiedä, onko vika harmaassa tammikuussa, työn aiheuttamassa ahdistuksessa, omassa laiskuudessa vai missä, mutta paino ei putoa ja olokin on tukkoinen, ei yhtään virkeä. Blääh. Eilisaamun paino oli 93 kg, vaikken viikonloppuna suuresti herkutellutkaan. Itse asiassa hyvin kohtuudella, eikä tehnyt mieli lisää. Harmittaa. Kiloklubiin täyttämäni ruokapäiväkirjan mukaan olisi pitänyt jotain tapahtuakin, ei plussalla olisi pitänyt olla. Ehkä tämä on jotain turvotusta? Liikunta on kyllä maistunut ihan normaalisti. Liikuntasuunnitelmani on osoittautunut helpoksi toteuttaa ja se vaikuttaa sopivan monipuoliselta.

Täältä murheen alhosta ei ole suunta kuin ylöspäin. Seuraan muutamia blogeja, joista saan inspiraatiota, vinkkejä ja vertaistukea. Käytin aikaisemmin Googlen Readeria mutta sen poistuttua en ole oikein löytänyt hyvää korvaavaa seurantavälinettä. Nyt käytän blogilistaa, mutta se meinaa unohtua. Googlen Readerissa minulla oli muutamia kymmeniä blogeja, joita seurasin, mutta nyt suurin osa on jäänyt. Toisaalta, seuraan nyt vain sellaisia blogeja, jotka muistan ulkoa, mikä voikin olla paljon tehokkaampaa ajankäytöllisesti.

Kukka Laakson blogia olen seurannut useamman vuoden. Pidän Kukan kirjoitustyylistä, mutta näin pitkään seuranneena se ehkä vähän toistaa itseään. Lyhyemmän aikaa olen seurannut Sami Sundvikin blogia, mutta tässä on sama vika: toisto. Toisaalta on hyvin loogista ja lohdullista, että samat ohjeet pätevät vuodesta toiseen. Jos kitukuuri ei tuottanut pysyvää laihdutustulosta viime tammikuussa, ei se sitä tee tänäkään vuonna. Molemmat kertovat pääsääntöisesti järkeviä, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä ohjeita. Havupuu-uutteet ja erikoisöljyt jättäisin kyllä omaan arvoonsa.

Kukan ja Samin Alku-valmennus on antanut hyvän pohjan omalle syömiselleni. En täysin noudata heidän Alku-ruokavaliota, mutta se ja molempien blogit ovat antaneet hyviä vinkkejä olon ja ruokavalion parantamiseen. Mm. vedenjuonti ja rasvan syönti ovat minulle tällaisia. Varsinkin Sami on puhunut paljon unen laadusta ja sen tärkeydestä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että nukun käytännössä aina todella hyvin. Näin siis normaalitilanteessa kotona tai maalla, mutta matkoilla joskus on hankaluuksia. Lentokoneessa juuri koskaan.

Itsekin ulkomailla asuneena osaan samaistua Onnenpäivä-blogin asioihin. Anne kirjoittaa nasevasti ja käsittelee aiheita laidasta laitaan. Tykkään. Eikä kuvallinen anti haittaa ollenkaan. En erityisemmin stalkkaa kuvia lihaksien erottuvuudesta, vaan jään usein ihastelemaan hänen matkakuviaan. Ah, matkakuume ei ainakaan helpota...

Uusi tuttavuus on Laihdun 365-blogi, jonka kirjoittaja on enemmän tai vähemmän samassa veneessä kuin minä. Laihdutettavaa on, ja blogi voi toimia apuna. Minä tosin tavoittelen myös terveyttä ja onnellisuutta, laihdutus ei ole prioriteetti.

Seurailen satunnaisesti muitakin blogeja ja blogilistalta olen bongaillut uusia mielenkiintoisia blogeja. Keskityn enemmän hyvinvointi- ja treeniblogeihin, kun taas ruokablogeja en juuri seuraa (lähinnä googletan reseptejä). Lihastohtorin blogi on erittäin hyvä ja tykkään tieteellisestä lähestymistavasta näin itsekin tutkijana. Hetkittäin ärsyttää joidenkin blogien lähteiden ja lähdekritiikin puute. Jos sanotaan, että gluteeniton ruokavalio parantaa kaikesta, niin saisiko tälle tiedolle myös lähteen, kiitos. Näin hieman kärjistettynä. Jokainenhan saa blogiinsa kirjoittaa, mitä haluaa, mutta jos antaa jotain ohjeita, pitäisi niille olla selkeät perusteet. Ugh.

Vastustuskyvystä

Yleensä saan jonkun kerran vuodessa flunssan, joka menee nopeasti ohi levolla, mutta joku pahempi tauti veti minut viime joulun aikaan petipotilaaksi päivätolkulla. Se niistä hiihtounelmista talven ihmemaassa. Ehdin jo tuolloin pelätä, selviänkö taudista ollenkaan. Keuhkoputki tuntui tukkeutuvan. Kuumetta ei ollut mutta muuten olo oli todella karmea. Monta päivää. Ei normaalia.

Ehkä se tekee hyvää huilata täysin muutama päivä, ja sainpa uutta pontta muutokseen. Eikä jouluherkkuja mahdu vatsaan paljoa, kun on useamman päivän ollut pienellä ruualla, että jotakin hyvääkin. Tervehdyttyä konvehdit jo taas maistui, mutta aika kohtuudessa onnistuin pysymään.

Vastustuskykyni on parantunut viimeisen vuoden aikana, koska stressin purkautumisesta huolimatta en koko syksyn mittaan tullut kipeäksi. Ehkä se kostautui jouluna, kun oli loma ja kaikkea. Ihminen tarvitsee lepoakin, ja jos ei pitkään aikaan saa stressitasoja laskemaan, se kostautuu kyllä ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten vain sain kovan pöpön jostain, mene ja tiedä.

Mutta se on se suklaa, joka on suurin kompastuskiveni, noin niin kuin herkkumielessä. Olenkin viime vuoden mittaan kokeillut erilaisia raakasuklaareseptejä. Parhaimmaksi on noussut piparminttuaromilla terästetty versio, koska raakasuklaan perusresepti tuottaa aika tummaa suklaata, johon mintun maku sopii mielestäni paremmin kuin hyvin. Ehkä voisin viikonlopun herkkupäivän suklaan vaihtaa kokonaan itsetehtyyn minttusuklaaseen. Saisi samalla kaikenlaisia ravintoaineita ilman lisättyä sokeria (paitsi joskus laitan kookossokeria). 

Muuten olen vastuskykyäni koittanut parantaa monin keinoin. Stressin välttely, jooga, sauna, inkiväärijuoma, vihreä tee, päivittäinen marja-annos, runsas vihannesten syönti ja kohtuullinen liikkuminen eivät ainakaan tunnu vastustuskykyä tai oloa yleensä huonontaneen.

Jos kurkku tuntuu kuivalta tai muuten olo epämääräiseltä, teen itselleni inkivääriteetä. Palastelen tuoretta inkivääriä kuumaan veteen ja annan hautua 5-10 minuuttia. Joskus laitan sekaan hunajaa, mutta sittemmin olen alkanut nauttia hunajani sellaisenaan tai haaleassa vedessä. Kuulin, että osa hunajan hyvistä ainesosista tuhoutuu kovin kuumassa, joten se olisi parempi nauttia huoneenlämpöisenä tai haaleana. Tiedä sitten onko tuossa perää, mutta järjellä ajateltuna, miksei. Lusikallinen hunajaa suoraan suuhun myös harhauttaa makeanhimoani onnistuneesti. Tai sitten "koputan puuta". Ei ehkä oikeasti toimi, mutta harhauttaa sekin.

 En usko, että eksoottiset jauhot tai pilleripurkit olisivat välttämättömiä vastustuskykyyn tai ylipäätään terveyteen, mutta ihan noin mielenkiinnosta olen kokeillut erilaisia viherjauheita, MSM-jauhetta, D-vitamiinia, omegakapseleita ja Four Sigma Foodsin uutteita, mutta tiedä sitten onko niistä ollut sen suurempaa hyötyä. D-vitamiini, omegat ja viherjauhe ovat lähes vakituisessa käytössä, muut ovat jääneet kuriositeeteiksi. Mielenkiintoista olisi käydä mittauttamassa omat vitamiinitasot, jotta tietäisi paremmin, mitä pitäisi syödä ja minkä vitamiinin saantia tulisi lisätä. Ja muutenkin esim. raskasmetallikertymä olisi mielenkiintoista tietää. Ehkäpä joskus.