Näytetään tekstit, joissa on tunniste flunssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste flunssa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. tammikuuta 2015

Vastustuskyvystä



Yleensä saan jonkun kerran vuodessa flunssan, joka menee nopeasti ohi levolla, mutta joku pahempi tauti veti minut viime joulun aikaan petipotilaaksi päivätolkulla. Se niistä hiihtounelmista talven ihmemaassa. Ehdin jo tuolloin pelätä, selviänkö taudista ollenkaan. Keuhkoputki tuntui tukkeutuvan. Kuumetta ei ollut mutta muuten olo oli todella karmea. Monta päivää. Ei normaalia.

Ehkä se tekee hyvää huilata täysin muutama päivä, ja sainpa uutta pontta muutokseen. Eikä jouluherkkuja mahdu vatsaan paljoa, kun on useamman päivän ollut pienellä ruualla, että jotakin hyvääkin. Tervehdyttyä konvehdit jo taas maistui, mutta aika kohtuudessa onnistuin pysymään.

Vastustuskykyni on parantunut viimeisen vuoden aikana, koska stressin purkautumisesta huolimatta en koko syksyn mittaan tullut kipeäksi. Ehkä se kostautui jouluna, kun oli loma ja kaikkea. Ihminen tarvitsee lepoakin, ja jos ei pitkään aikaan saa stressitasoja laskemaan, se kostautuu kyllä ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten vain sain kovan pöpön jostain, mene ja tiedä.

Mutta se on se suklaa, joka on suurin kompastuskiveni, noin niin kuin herkkumielessä. Olenkin viime vuoden mittaan kokeillut erilaisia raakasuklaareseptejä. Parhaimmaksi on noussut piparminttuaromilla terästetty versio, koska raakasuklaan perusresepti tuottaa aika tummaa suklaata, johon mintun maku sopii mielestäni paremmin kuin hyvin. Ehkä voisin viikonlopun herkkupäivän suklaan vaihtaa kokonaan itsetehtyyn minttusuklaaseen. Saisi samalla kaikenlaisia ravintoaineita ilman lisättyä sokeria (paitsi joskus laitan kookossokeria). 

Muuten olen vastuskykyäni koittanut parantaa monin keinoin. Stressin välttely, jooga, sauna, inkiväärijuoma, vihreä tee, päivittäinen marja-annos, runsas vihannesten syönti ja kohtuullinen liikkuminen eivät ainakaan tunnu vastustuskykyä tai oloa yleensä huonontaneen.

Jos kurkku tuntuu kuivalta tai muuten olo epämääräiseltä, teen itselleni inkivääriteetä. Palastelen tuoretta inkivääriä kuumaan veteen ja annan hautua 5-10 minuuttia. Joskus laitan sekaan hunajaa, mutta sittemmin olen alkanut nauttia hunajani sellaisenaan tai haaleassa vedessä. Kuulin, että osa hunajan hyvistä ainesosista tuhoutuu kovin kuumassa, joten se olisi parempi nauttia huoneenlämpöisenä tai haaleana. Tiedä sitten onko tuossa perää, mutta järjellä ajateltuna, miksei. Lusikallinen hunajaa suoraan suuhun myös harhauttaa makeanhimoani onnistuneesti. Tai sitten "koputan puuta". Ei ehkä oikeasti toimi, mutta harhauttaa sekin.

 En usko, että eksoottiset jauhot tai pilleripurkit olisivat välttämättömiä vastustuskykyyn tai ylipäätään terveyteen, mutta ihan noin mielenkiinnosta olen kokeillut erilaisia viherjauheita, MSM-jauhetta, D-vitamiinia, omegakapseleita ja Four Sigma Foodsin uutteita, mutta tiedä sitten onko niistä ollut sen suurempaa hyötyä. D-vitamiini, omegat ja viherjauhe ovat lähes vakituisessa käytössä, muut ovat jääneet kuriositeeteiksi. Mielenkiintoista olisi käydä mittauttamassa omat vitamiinitasot, jotta tietäisi paremmin, mitä pitäisi syödä ja minkä vitamiinin saantia tulisi lisätä. Ja muutenkin esim. raskasmetallikertymä olisi mielenkiintoista tietää. Ehkäpä joskus.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pakollinen joulutauko



Blogi jäi muutamaksi päiväksi, oho yli viikoksi, kun sain pahemman luokan flunssan. Ilmeisesti keuhkoputken tulehdus. Makasin neljä päivää täysin voimattomana, ja hetken olin jo varma, että pitää lääkäriin asti raahautua. Onneksi ei sentään, sillä pyhien aikaan ja vieraalla paikkakunnalla ”lomaillessa” ei olisi ollut ihan selvää, mihin olisi pitänyt mennä. Eikä se nyt niin akuuttia ollut. 

Onneksi usean päivän vuodelepo, torkkuminen, tolkuton nukkuminen, kuuman juoman litkiminen, Netflixistä kaikkien järkevien – ja järjettömien – ohjelmien katsominen ja dekkarin lukeminen teki tehtävänsä ja nyt on hyvä, levännyt olo aloittaa uusi aikakausi. 

Sekä oma pakkoleponi että vuoden vaihteen lähestyminen on saanut sekä minut että mieheni miettimään uusia alkuja. Parisuhteemme on hyvässä kunnossa, joten sellaisesta uudesta alusta ei ole kysymys. Puhuimme siitä, miten elämä menee helposti suorittamiseksi. Sitä tekee jotain, jotta pääsee tekemään jotain toista asiaa. Jotta pääsee seuraavaan hommaan, että voi tehdä taas jotain muuta. Ja niin edelleen. Tämä että-jotta-ketjuuntuminen, jota suorittamiseksikin kutsutaan, aiheuttaa stressiä. 

Itsellä joogaaminen ja tietoinen ajatusten hallinta ovat auttaneet pysähtymään ja keskittymään hetkeen. Silti herkästi alan suunnitella asioita ja luon itse itselleni stressiä asioista, joita vaadin itseltäni. Monikaan niistä asioista ei olisi mitenkään pakollista. Ihan vapaaehtoisesti siis luon itselleni paineita. Mutta tänään kyllä siivoan kaappejani enkä ota tästä suunnitelmasta stressiä. On vielä mukavampi aloittaa muutos, kun on kaapitkin jotenkin reirassa.

Miehen kanssa olemme puhuneet suorittamisen vähentämisen lisäksi ruokavaliosta. Perusarkiruoka mielestämme riittää vallan hyvin painon pudotukseen. Meillä molemmilla on jonkun verran pudotettavaa, ehkä 10 tai 20 kiloa, mutta kilomääriä tärkeämpää on pysyvä elämänmuutos, joka lähtee ajattelutavasta ja koko elämän hallinnasta. Punnitsen itseni huomenaamulla ennen aamupalaa ja alan seurata painoani viikoittain. Tiedän, ettei paino ole täydellinen mittari, mutta ainakin minun tapauksessani on tärkeä saada sitä alas. Ja insinöörinä tykkään mitata asioita. Ei näillä treenimäärillä 20 liikakiloa ole pelkkää lihasta…

Lopetamme herkuttelun ja sokerin syönnin arkena, mutta lauantaina saa herkutella. Karkkipäivä on vähän huono termi, koska en itse niin karkista välitä, mutta ehkä se on kuitenkin laajemmin käytössä kuin herkkupäivä tai joku muu. Siis lauantaista tulee meidän karkkipäivämme. Muina päivinä ruokailu on normaalia arkiruokaa. Jälkiruoka kuuluu iltaruokaan, mutta jälkiruuaksi käy esim. jogurtti marjoilla. Rasvakammoinen en ole mutta ylenpalttista lisäaineiden syöntiä koitan välttää. Omasta ruokavaliostani postaan myöhemmin tarkemmin. Olen mm. syksyn ajan etsinyt täydellistä aamupalaa.

Blogia aloittaessani minusta jo tuntui, että olen valmis muutokseen. Nyt huolellisesti levänneenä asia tuntuu vieläkin kirkkaammalta. On helppo aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehkä tauti olikin hyvä asia. Ja on mahtavaa, että mieheni on mukana asiassa. Nyt kaapit järjestykseen ja vaikka uimaan!