Pakollinen joulutauko

Blogi jäi muutamaksi päiväksi, oho yli viikoksi, kun sain pahemman luokan flunssan. Ilmeisesti keuhkoputken tulehdus. Makasin neljä päivää täysin voimattomana, ja hetken olin jo varma, että pitää lääkäriin asti raahautua. Onneksi ei sentään, sillä pyhien aikaan ja vieraalla paikkakunnalla ”lomaillessa” ei olisi ollut ihan selvää, mihin olisi pitänyt mennä. Eikä se nyt niin akuuttia ollut. 

Onneksi usean päivän vuodelepo, torkkuminen, tolkuton nukkuminen, kuuman juoman litkiminen, Netflixistä kaikkien järkevien – ja järjettömien – ohjelmien katsominen ja dekkarin lukeminen teki tehtävänsä ja nyt on hyvä, levännyt olo aloittaa uusi aikakausi. 

Sekä oma pakkoleponi että vuoden vaihteen lähestyminen on saanut sekä minut että mieheni miettimään uusia alkuja. Parisuhteemme on hyvässä kunnossa, joten sellaisesta uudesta alusta ei ole kysymys. Puhuimme siitä, miten elämä menee helposti suorittamiseksi. Sitä tekee jotain, jotta pääsee tekemään jotain toista asiaa. Jotta pääsee seuraavaan hommaan, että voi tehdä taas jotain muuta. Ja niin edelleen. Tämä että-jotta-ketjuuntuminen, jota suorittamiseksikin kutsutaan, aiheuttaa stressiä. 

Itsellä joogaaminen ja tietoinen ajatusten hallinta ovat auttaneet pysähtymään ja keskittymään hetkeen. Silti herkästi alan suunnitella asioita ja luon itse itselleni stressiä asioista, joita vaadin itseltäni. Monikaan niistä asioista ei olisi mitenkään pakollista. Ihan vapaaehtoisesti siis luon itselleni paineita. Mutta tänään kyllä siivoan kaappejani enkä ota tästä suunnitelmasta stressiä. On vielä mukavampi aloittaa muutos, kun on kaapitkin jotenkin reirassa.

Miehen kanssa olemme puhuneet suorittamisen vähentämisen lisäksi ruokavaliosta. Perusarkiruoka mielestämme riittää vallan hyvin painon pudotukseen. Meillä molemmilla on jonkun verran pudotettavaa, ehkä 10 tai 20 kiloa, mutta kilomääriä tärkeämpää on pysyvä elämänmuutos, joka lähtee ajattelutavasta ja koko elämän hallinnasta. Punnitsen itseni huomenaamulla ennen aamupalaa ja alan seurata painoani viikoittain. Tiedän, ettei paino ole täydellinen mittari, mutta ainakin minun tapauksessani on tärkeä saada sitä alas. Ja insinöörinä tykkään mitata asioita. Ei näillä treenimäärillä 20 liikakiloa ole pelkkää lihasta…

Lopetamme herkuttelun ja sokerin syönnin arkena, mutta lauantaina saa herkutella. Karkkipäivä on vähän huono termi, koska en itse niin karkista välitä, mutta ehkä se on kuitenkin laajemmin käytössä kuin herkkupäivä tai joku muu. Siis lauantaista tulee meidän karkkipäivämme. Muina päivinä ruokailu on normaalia arkiruokaa. Jälkiruoka kuuluu iltaruokaan, mutta jälkiruuaksi käy esim. jogurtti marjoilla. Rasvakammoinen en ole mutta ylenpalttista lisäaineiden syöntiä koitan välttää. Omasta ruokavaliostani postaan myöhemmin tarkemmin. Olen mm. syksyn ajan etsinyt täydellistä aamupalaa.

Blogia aloittaessani minusta jo tuntui, että olen valmis muutokseen. Nyt huolellisesti levänneenä asia tuntuu vieläkin kirkkaammalta. On helppo aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehkä tauti olikin hyvä asia. Ja on mahtavaa, että mieheni on mukana asiassa. Nyt kaapit järjestykseen ja vaikka uimaan!