Miksi?

Miksi ihmeessä kukaan täysjärkinen alkaa pitää julkista blogia omista ongelmistaan? Itsellä ei rohkeus riitä pitää tätä julkisesti omalla nimellä, joten anonyyminä mennään. Tulen kirjoittamaan asioista rehellisesti, joten anonymiteetti lienee tarpeen. Ja miksi juuri blogi? No, kun asiasta tekee julkista, lipsuntaa tulee vähemmän. Ehkä. Ja olen hirveän huono kirjoittamaan paperista päiväkirjaa.

Kaipaan kanavaa kirjata ylös ja kertoa asioista. Kirjoittaminen auttaa näkemään asioita eri perspektiivistä, varsinkin jos kirjoittaa pääasiassa ilman tiukkaa suodatinta. Kirjoittaminen voi auttaa näkemään omat ongelmat eri valossa, mikä edesauttaa ratkaisujen löytämisessä. Kai tavoittelen jonkinlaista tukeakin, vaikken odota tämän nousevankaan suosituksi blogiksi. Mutta tuskin olen yksin ajatusteni kanssa. Tuskin olen ainoa, joka tavoittelee parempaa elämää ja on kyllästynyt nykyiseen meininkiin. Ja kun jotain kirjoittaa, on siinä mustaa valkoisella. Voi myöhemmin tarkistaa, että mitähän sitä tuli luvattua.

Elämänmuutosta voi lähteä hakemaan monella tavalla. Blogaaminen (toisilla bloggaaminen) on yksi tapa pitää päiväkirjaa, purkaa tuntojaan ja saada vertaistukea. Kun kerran some-kulttuuri rehottaa, blogin pitäminen on trendikästäkin. Muttei tästä mitään fitness-elämäntapablogia saa – kaikki kunnia vain lajin harrastajille (ja juu, tiedän, niitä on useita eri lajeja, mutta käytännöllisistä syistä niputan ne yhdeksi, fitnessiksi). Elämänmuutosblogi, eh? Kuulostaa hipiltä. Purkautumiskanava, se tämä blogi voisi olla.