Positivismia

Blogini on alkanut vähän negatiivissävytteissesti. Äänensävyn olen koittanut pitää toteavana, ei voivottelevana. Valitushan ei auta, ellei itse sille jotain tee. Jotta kirjoittaminen ei pyörisi vain negatiivisten asioiden ympärillä, haluan kertoa myös niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Uni. Nukun keskimäärin todella hyvin, joskin kaupungissa nukkuessa turvaudun usein korvatulppiin. Minulle on täysin normaalia nukkua koko yö putkeen. Nukkuminen onkin minulle hyvä mittari: Jos nukun levottomasti (eli en yhteen putkeen) ja heräillen tämän tästä, tiedän, että nyt on stressitasot liian korkeat ja osaan hiljentää. Tämän olen oppinut kantapään kautta.

Mies. Minusta tuntuu, että minulla on maailman paras aviomies. Toki otanta aviomiehistä rajoittuu tähän yhteen, joten kovin varmaa tietoa tämä ei ole. Mutta on se, ihana, huomaavainen, rakastava, jämäkkä, huumorintajuinen, huolehtiva, luotettava ja vahva. Jonkun kerran tuli astuttua paskaan ennen kuin löysin kultaa.

Liikunta. Olen perusterve ihminen, joten liikkumiselle ei ole esteitä satunnaista polvivaivaa lukuun ottamatta. Jos kympin juoksulenkki onnistuu polvesta huolimatta ilman kipuja ja salilla rauta nousee hallitusti, mikään ei estä tekemästä näitä jatkossakin. Järkevyyttä ja johdonmukaisuutta toki tarvitaan liikunta-annoksiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Työ. On vähän ristiriitaista laittaa positiivisuusosioon työ, kun se aiheuttaa myös niitä negatiivisia tunteita. Liekö se jotain luterilaisen työmoraalin sanelemaa, mutta työ on minulle tärkeä. Haluan tehdä jotain merkityksellistä, käyttää osaamistani, oppia uutta, kehittyä ja haastaa itseäni. Se, että nykyinen työnteko on epävarmaa yt-neuvotteluiden värittämää pätkähomma, on vähentänyt innostustani työhön. Mutta sehän ei ole työn vika, vaan säästötarpeiden ja yksisilmäisen henkilöstöpolitiikan. No, siitäkin ehkä myöhemmin lisää. Henkilöstöpolitiikasta voisin kyllä paasata vaikka kuinka.

Raha. Ainahan rahaa enemmän voisi olla, mutta koska olen pienestä pitäen oppinut säästäväiseksi, ei rahan kanssa ole ollut edes opiskeluaikana mitenkään ylitsepääsemättömän tiukkaa. Toki on ollut aikoja (vuosia), jolloin sitä on laskenut joka euron ja sentin, mutta nykytilanne on kohtalaisen stabiili eikä henkilökohtaista konkurssia ole näköpiirissä.Muttei kyllä mitään roopeankkamaisia rahakylpyjäkään ole näköpiirissä.