Olen kyllästynyt nykyiseen ajattelutapaani. Kierrän kehää enkä etene. Ajatteluni on turhan jyrkkää, ehdotonta, pessimististä ja sulkeutunuttakin. Ulos se ei ehkä
näy, mutten voi hirveän hyvin. En usko masennuslääkkeisiin enkä kaipaa
terapiaa, vaan uskon, että ollakseen pysyvä muutoksen on tultava sisältä päin
ja omasta tahdosta. On haluttava riittävästi muutosta, jotta se voi tapahtua ja
jotta se kestää. Liian monta yritelmää on tullut tehtyä. Nyt haluan onnistua.
Pysyvästi. Piste.
Ryhdyn vuoden mittaiseen elämänmuutokseen. En vielä ole
tarkkaan määritellyt, miten haluan
elämääni muuttaa. Tavoitteita pitää olla, mutten halua tehdä niistä
huonoa isäntää. Mutta miten voi lähteä elämänmuutokseen, ellei tiedä millaisen elämän
haluaa? Ainakin tiedän, mitä en
halua.
Mistä en pidä elämässäni nyt?
- Tunnen itseni usein riittämättömäksi
- En osaa nauttia hetkestä
- Lykkään asioita
- Pidän tulevaisuutta epävarmana ja pelkään sitä
- Työn jatkuvuus on epävarmaa eikä työnsä hyvin tekeminen tunnu riittävän
- Olen ylipainoinen
Ajatuksenani on käsitellä blogissa näitä kaikkia, ei järjestyksessä
eikä muutenkaan loogisesti, ja yrittää löytää niihin ratkaisuja. Ihminen ei ole
yksinkertainen laite, joten kaikki liittyy kaikkeen.
Yleensähän tällaiset elämän muutokset tai elämän hallinnan
kehittämiset aloitetaan tammikuussa, mutta miksi ihmeessä pitäisi sinne asti
odottaa, jos nyt jo tuntuu vahvasti siltä, että on aika? Eihän kannata
mässäillä joulua ja vasta tammikuussa kiristää vyötä, jos voi jo jouluna tiedostaa asian?
Tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti