Olen suunnitellut liikuntaviikkoani ja -rytmiä muutenkin jo vuosien ajan enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi ja johdonmukaisesti. Nyt olen kokenut jonkinlaisen aaha-elämyksen, nimittäin liikuntasuunnitelman monipuolisuus ja kohtuus.
Liikuntasuunnitelmani on jo heti alkuun
muuttanut ajatusmaailmaani. Nimittäin poistanut vähentänyt
riittämättömyyden tunnetta. Olen tyypillisesti vaativa itseäni kohtaan enkä ole
tyytyväinen oikein mihinkään tekemiseeni. Kärjistetysti, mutta kuitenkin. Riittämättömyyden tunteen lisäksi pruukaan sinkoilla sinne tänne, eli lihasvoiman pitäisi kehittyä, juoksuvauhdin nopeutua, liikkuvuuden parantua ja uintitekniikankin hioutua. Liiku siinä nyt sitten järkevästi. Nyt
kun on viikkosuunnitelma, olenkin yllättäen armollisempi itselleni.
On minulla liikuntasuunnitelmia ollut aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet päivämäärälistoja excelissäja aivan liian tarkkoja. En niitä olekaan tarkkaan noudattanut. Taulukko ei ole aina mukana eikä ilman voi aina muistaa, millainen treeni piti tehdä. Tein asioista siis liian monimutkaisia itselleni. Yksinkertainen viikkorytmi on parempi.
Ulkoilua on tullut jo heti lisää, eikä suunnitelma kaadu
siihen, että sunnuntaina korvasin aerobisen liikunnan tunnin lumihommilla.
Aikaisemmin olisin ruoskinut itseäni liikkumattomuudesta. Se, että vaadin itseltäni paljon, ei kuitenkaan aina näy
varsinaisesti tekemisissäni vaan vain siinä, että ahdistun, jos en tee sitä mitä suunnittelin tai vielä enemmän.
Tarkoituksena on jatkaa liikunnan suhteen hyvällä tiellä.
Toki tiedän, että ruokavalio on tärkeämpi painon ja olon suhteen, mutta onnistumisen tunne
”pienemmässä” asiassa on yhtä tärkeää. Ja liikunta huoltaa mieltäkin. Nykyinen liikuntasuunnitelmani on voimassa tammi-helmikuun. Kelin mukaan painotan juoksua, hiihtoa ja uintia. Toivottavasti tulisi hyvät hiihtokelit! Maaliskuussa onkin sitten työmatkaa, jonka varalle täytyy tehdä ihan omat suunnitelmansa. Kevättä kohden juoksutreeneihin on saatava kehitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti