Viikonlopun kurimus

Viikonloppu ei mennyt niin kuin piti. Yksi karkkipäivä riistäytyi kahdeksi ja määrät olivat suhteettoman suuria. Toisaalta tein ruuaksi pizzaa kukkakaalipohjalla, joten varsinainen syöminen oli aika onnistunutta. Suklaata ja maissilastuja meni ihan liikaa. Jos jotain hyvää tästä koittaa hakea, niin eipä ole kämpässä enää suklaajemmoja, vaan kaikki tulevien karkkipäivien syötävät on ihan itse ostettava kaupasta. Vähän niin kuin pohjakosketus, eh.

Hah, tässähän on oma versioni trendikkäästä 5:2-dieetistä: 5 päivää siistiä syömistä ja 2 päivää mässäämistä. Not...

Ensi viikonlopusta odotan seesteisempää herkkujen suhteen, koska olemme koko perhe perjantaista sunnuntaihin maalla, enkä siis ole yksin herkkujeni äärellä. Ei sillä, että mies olisi mikään tiukasti valvova silmä, mutta haluan ihan itse olla paremmin ruodussa. Vaikka viikonloppu menikin huonosti, en siitä lannistu vaan jatkan tänään normaalisti. Juon vettä ja syön oikein. Paluu perussettiin.

Olen huomannut, että työpäivät sujuvat ruodussa keskimäärin paremmin kuin vapaapäivät. Ehkä vapaapäivänä on kokoajan mahdollista ajatella ruokaa ja syömistä, kun taas työpäivänä minulla on eväät mukana. Silloin syön sen, mitä olen edellisenä iltana päättänyt, ja se on yleensä aika järkevää. Viikonloppuisin taas päivärytmi rikkoutuu ja pitäisi keksiä järkevää tekemistä, jotta ajatus ei pyörisi ruuan ympärillä. Siinä on vielä työsarkaa.

Miten voisin parantaa ruokailua viikonloppuisin? Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Olen huomannut ongelman jo aikaisemmin mutta lähinnä ummistanut silmäni siltä. Työntänyt ajatuksen jonnekin kauas. Ja jatkanut viikonloppuisin herkuttelua. Rajatonta herkuttelua esiintyy lähes ainoastaan silloin, kun olen yksin maalla vapaapäivänä. Ehkä ahdistun siellä tai kaipaan lohdutusta, ehkä en kehtaa mässäillä rajatta muiden nähden. Ehkä ahdistun kaikesta siitä tekemättömästä työstä, mitä näen joka paikassa, siitä riittämättömyyden tunteesta

Ounastelen, että viikonloppumässäilyni johtuu ainakin osin epävarmuuden peittämisestä ja siitä, että syöminen jotenkin rentouttaa ja vie ahdistavat ajatukset pois mielestä. Toisaalta en oikein osaa huilata ns. luvan kanssa vaan kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä. Ja syöminenhän on hyödyllistä... Nykyisellä työstressin määrällä ei ole mitenkään järkevää suorittaa vielä viikonloppunakin, vaan olisi hyvä osata nauttia ja rentoutua sekä pienellä puuhastelulla että sohvalla röhnöttämisellä, tai ulkoilulla, ihan mikä tuntuu silloin parhaimmalta. Ahdistavia ajatuksia voisin opetella purkamaan vaikka paperille tai sanomalla niitä ääneen. Ehkä opin kohtaamaan ahdistavatkin ajatukseni yksinäni ilman kauheaa mättämistä? Ei ne ajatukset syömällä poistu.

Pieni reps

En tiedä mikä eilen oikein vaivasi, mutta koko päivän teki mieli vain syödä. Herkkuja. Onneksi kaapit on siivottu houkutuksista, enkä sentään ollut niin epätoivoinen, että olisin lähikauppaan lähtenyt. Onnistuin kärvistelemään päivän, mutta illalla tuhosimme miehen kanssa viimeiset joulukohvehdit. Onneksi kääreestä paljastui "vain" pieni rasia suklaakuorrutteisia marmelaadeja. Suklaakonvehdit olisivat olleet liikaa.

Join vettä ja teetä koko päivän kyllä ihan reippaasti ja söinkin normaalisti mutta ehkä etäpäivä ja työn jumittaminen aiheutti mielitekoja, tai lievää ahdistusta, jota herkuilla kuvittelen korjaavani.

Eilen jäi liikunta kokonaan, kun olin maanantain maastavedoista vielä jumissa ja väsynyt. Ehkä ulkoilu koiranilmasta huolimatta olisi tehnyt terää. Jotenkin vain ulkoilu tahtoo jäädä, kun aina "pitäisi" mennä juoksemaan ja kunnolla hikoilemaan. Rauhallisempi liikunta ei oikein maistu. Mieluummin lyhyen aikaa ja kovaa kuin pitkän aikaa ja rauhallisesti. Tässä olisi korjausliikkeen paikka.

Rauhallista liikuntaa ja arkiaktiivisuutta lisää, kiitos.

Ruuasta

Kuin varkain tämä blogi painottuu ruokavalioon ja liikuntaan, mutta kokonaisvaltainen hyvinvointi ja se alkuperäinen tarkoitus on mukana edelleen, taustalla. Ehkä on helpompaa aloittaa konkreettisista askeleista kuin epämääräisemmistä ja laajemmista asioista. Yksi pala kerrallaan!

Niin, ruuasta. Itselleni ja ruuansulatukselleni parhaiten sopii ruokailu kolmasti päivässä. Olen kokeillut myös tiheämpää ateriarytmiä ja pienempiä annoskokoja, mutta se ei sopinut ollenkaan. Ei, vaikka fitnessgurut kuinka tätä suosittelisivat. Tuntui, että mahassa on kokoajan jotain ja "jatkuva" syöminen turvotti. Sitten olin pitempiä aikoja ulkomailla, jolloin huomasin, että aamiainen-lounas-päivällinen -rytmi sopii mahalleni hyvin.

No miltä ruokavalioni sitten näyttää? Keskimäärin seuraavanlaiselta.

Aamiainen: Smoothie:
2 dl marjoja (mustikka, mustaherukka, puolukka)
0,5 dl heraisolaattijauhetta (ei ehkä sovi?)
2 rkl pähkinöitä/manteleita tai pieni avokado
1-2 tl viherjauhetta, osa välillä MSM-jauhetta
1 rkl tyrnirouhetta
1 banaani (joskus omenasose tai mango)
0,5 tl kanelia (ceyloninkanelia - ei kumariinia)

Joskus lisänä 1-2 porkkanaa tai omena.

Lounas: Jotain proteiinia (liha, kana, kala), yleensä lämmin kasvislisäke, joskus peruna/riisi/pasta, aina 5 dl vihersalaatti. Joskus lisänä omena tai 2 mandariinia.

Päivällinen: Samantyyppinen kuin lounas, useimmiten mukana peruna/riisi/pasta/ruisleipä. Salaatin kanssa loraus pähkinä/oliiviöljyä (tai pieni avokado) ja omenaviinietikkaa tai hapankaalia. Jälkiruokana turkkilainen jogurtti marjojen tai hedelmien kanssa. Joskus pala raakakakkua tai pähkinätaatelipatukka.

Osallistuin syksyllä Kukka Laakson ja Sami Sundvikin laatimaan Alku-valmennukseen, mutten noudattanut sitä 100-prosenttisesti. Sain sieltä kuitenkin hyviä vinkkejä ruuan määriin, makroravinteisiin ja siihen, mitä kannattaa syödä.

Alku-ruokavaliohan perustuu pitkälti maidottomuuteen ja gluteenittomuuteen. Melko maidottomalla ruokavaliolla olen mennyt jo pitemmän aikaa, mutta hapanmaitotuotteet (jogurtti, kermaviili) maistuvat ja sopivat ruuansulatukselleni. Ei tietenkään lappamalla, niin kuin ei mitään ruoka-aineita, mutta sopivasti, itseään kuunnellen. Kokeilin myös olla ilman, mutta herkkuhimoni pysyy paremmin hallinnassa jälkiruokajogurtin kanssa kuin ilman.

Täysin gluteenittomalla ruokavaliolla en ole. Uskoin aluksi sinisilmäisesti Alku-valmennuskaksikon juttuja gluteenista ja sen vaikutuksista. Joillain se varmasti pätee ja keliaakikoille asiahan on selvä. Mutta itse olen "harmaalla alueella" gluteenin suhteen.

Omalla kokemuksellani voin sanoa, että vehnä on minulle se ongelma, ei niinkään muut gluteenia sisältävät viljat. Ruisleipää voin syödä palan pari ilman ongelmia, mutta tavallinen pitsa tai pasta-annos aiheuttaa hurjaa turvotusta mahassa. Turvotusta, joka ei ole järkevässä suhteessa syödyn ruuan määrään, vaan maha turpoaa ihan holtittomasti. Rukiin kohdalla en ole tätä huomannut. Mutta tässä pitää olla tarkkana. Moni ruisleiväksi itseään mainostava leipä on oikeasti "ruisleipää" ja osa viljasta on vehnää. Jälkiuunipalat on suosikkini. Ei vatsaoireita minulla. (Ei ole maksettu mainos. Älä käytä, jos aiheuttaa ongelmia.) Herkkua avokadon alla.

Ruokarytmi on siis kohtuu kunnossa, makroravinteetkin jotenkin, mutta edelleen työn alla on riittävä sopiva ruuan määrä. Ihan nappiin ei nykyinen ruuan määrä tai laatu ole, koska iltaisin minua vaivaa usein herkkuhimo. Ehkä osasyynä on tottumus, mutta silloinhan siitä voi opetella pois. Diili: 2 viikkoa ilman iltaherkkuja (poislukien lauantain karkkipäivä).

Aamiaiselle voisin hyvin lisätä kasvista. Porkkanat maistuvat pelkiltään, mutta on tylsä syödä joka aamu samaa. Porkkanalle en oikein keksi helppoa vaihtoehtoa, paitsi ehkä kukkakaali. Raaka kukkakaali on namia, muttei ehkä ilman dippikastiketta... Toisaalta, ehkä aamun marja-annos riittää ja marjajauhe antaa lisää kuitua.

En usko, että kaukaa rahdatut jauheet ja muut ripellylkset olisivat jotenkin ehdottoman välttämättömiä terveellisessä ruokavaliossa. Sitä enemmän uskon marjojen ja kasvisten voimaan päivittäisessä ruokavaliossa.

Lounaan ja päivällisen varsinainen ruoka vaihtelee päivittäin. Kaverina on lähes aina salaatti: vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa. Voisin panostaa lämpimässä kasvislisäkkeessä kaalien ja juuresten käyttöön, varsinkin näin talvikaudella. Kaalilaatikosta ja kaalikääryleistä on tullut kuin varkain hyvää - en tykännyt niistä lapsena yhtään.

Suurin kompastuskivi on iltaruoka. Ehkä kuvittelen, mutta kun olen syksyn mittaan lisännyt aamiaiselle porkkanoita ja pähkinöitä, on ilta ollut helpompi. Alkuun käytin heraproteiinia pari ruokalusikallista, vaikka "annos" on puoli desiä. Lisäsin syksyn aikana annosta puoleen desiin, mikä tuntuu lisäävän aamun - ja päivän - kylläisyyden tunnetta. Samalla tosin naamani on alkanut oireilla, mutta siitä lisää myöhemmin. Proteiinijauheen laatua ja tarpeellisuutta kyseenalaistan kuitenkin.

Ehkä aamiaiseni ja lounaani eivät kuitenkaan ole riittäviä tai itse päivällinen on puutteellinen, mutta jälkiruoka on illalla saatava. Jogurtti on hyvin toimiva, ja kun vielä keksisin siihen sopivan pienen makean lisän - voilà - täydellinen jälkiruoka.

Vettä juon työpäivän aikana litran pari joko ihan vetenä tai osan vihreänä teenä. Aamulla otan usein myös lasillisen vettä, johon sekoitan puolikkaan sitruunan mehun. Juon veden aterioiden välillä, jotta ruuansulatus voisi toimia "laimentumatta". Illalla, töiden jälkeen, juominen kuitenkin tahtoo jäädä. Tämä vaikuttanee myös herkkuhimoon. Kiinnitänpä huomioita veden juontiin illalla, erityisesti jos herkut hyppivät silmissä.

Ai niin, aamupunnitus unohtui. Olen aamulla vähän hitaasti lämpiävä, mutta ehkä huomenaamulla muistaisin.