Jatkan samalla linjalla

Täällä ollaan vähän pöllämystyneitä raskausuutisesta. Ensimmäinen neuvolakäynti on jo varattu ja ensimmäiset aamuällötykset koettu. Muuten jatkan samalla linjalla, paitsi että liikuntaa en yritä tehdä mitenkään nousujohteisesti, vaan kuntoa ylläpitäen.

Olen hyvin realisti ja insinöörimäinen, joten en ajatellut sairastaa yhdeksää kuukautta. En myöskään allekirjoita käsitettä "heikompi astia" naisista ylipäätään. "Erilainen" astia, ehkä. Mutta ihan avoimin mielin tähän tilaan ja tilanteeseen täytyy suhtautua. Joillain raskaus sujuu helposti, toisilla vähemmän helposti, eikä aina voi itse vaikuttaa kaikkeen. Toki uskon, että liikunta, oikea ruoka ja kevyt mieli auttaa paljon myös raskauden aikana. Ja se, ettei oikeasti ala syödä kahden edestä (suklaata) ja samalla liimaa sohvaa selkäänsä.

Tähän mennessä on ollut lähes päivittäin pientä "oloa" (jota voi ehkä hyvin lieväksi kivuksikin sanoa) alavatsassa ja väsymystä hyvistä yöunista huolimatta, muttei muuta. Paitsi tänä aamuna. En voi puhua aamupahoinvoinnista eikä yrjökään lentänyt, mutta sellainen öklötys iski päälle. Onneksi teen aamusmoothiet sen verran happamiksi ja raikkaiksi, että ällötys häipyi smoothien kulautuksella.

Keväälle on suunnitteilla muutama työmatka lentoineen kaikkineen, ja jo nyt olen alkanut jännittää niitä. Jos kaikki menee hyvin, matkustushan ei ole mikään este. Ymmärtääkseni (eli perustuen pikagoogletukseen keskustelupalstoilla) lennoilla kannattaa käyttää tukisukkia ja kävellä ja liikkua joka tunti. Mutta jos onkin yölento ja onnistun nukkumaan? Euroopan matkaa en niinkään stressaa mutta Aasian keikat vähän hirvittää pitkine lentoineen, varsinkin kun toisen niistä teen yksin ja useammaksi viikoksi! Noh, ehkä asioihin tulee jotain selvyyttä neuvolassa.

Neuvolassa käynti jännittää. Kertakaikkiaan inhoan sairaaloita, terveyskeskuksia, lääkäreitä ja hoitajia. En vain kertakaikkiaan tykkää. Kammoa vähän lievensi siedätyshoito tämän tyyppisiin laitoksiin, kun isoäitini oli vuoden pari pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta se onkin erilainen paikka. Ja sitä paitsi isoäitini oli ihan huippu. Lääkärin tai hoitajan vastaanotolla pitää kertoa omista asioistaan täysin vieraalle ihmiselle (Hittoakos se niille kuuluu?). Verenpainettakin tulee jo pelkästä ajatuksesta. Pitää ehkä vain hyväksyä asia? Ainakin puhelimessa neuvolan "täti" vaikutti mukavalta, vaikkei hän valitettavasti olekaan se, joka minua varsinaisesti hoitaa. Positiivisin mielin...