Paluu alkuperäisiin tavoitteisiin

Tuota noin niin, tuli vähän muutoksia matkaan. Tai itse asiassa palaan siihen blogini alkuperäiseen ajatukseen hyvinvoinnista, terveydestä ja onnellisuudesta, kun olen harhaillut hetken liikunta- ja laihdutusaiheissa. Kas kun kävi niin, että olen raskaana!

Blogin anonymiteetin takaa on hyvä kertoa tällaista julkisesti. Olen aivan alussa (ehkä viidennellä viikolla, tai mistä hiivatista minä tiedän mistä niitä viikkoja aletaan laskea!) ja toistaiseksi asiasta tietävät mieheni lisäksi vain yksi ystävistäni. Ja koska tämä on ensimmäinen raskaus, en taida uskaltaa kertoa asiasta muille ainakaan ennen toista kolmannesta. Mutta tämä siis muuttaa liikunnan ja ravinnon tärkeyttä, kun en oli ns. yksin syömässä sitä kaikkea.

Sen lisäksi, että tämä on odotettu ja toivottu raskaus (kumihuput heitettiin hiiteen lokakuussa), ajoitus on loistava (paitsi ehkä töiden kannalta, mutta mitäs niistä). Pikkujoulut ja joulunpyhät on syöty (ja juotu), joten ei tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksei viini maistu. Eipä se kyllä jouluna juuri maistunut, kun olin viikon flunssan kourissa, mutta se vähäkin olisi jäänyt. Ja minut tuntien se olisi ollut juuri se, mikä kertoisi appivanhemmille asian oikean laidan. Aivan alkuvaiheessa en olisi ehkä halunnut kertoa kenellekään vielä. Nyt saan pitää salaisuuden aivan rauhassa.

Keväälle ei ole tiedossa mitään juhlia, joten siltä osin pääsen pälkähästä. Ei tarvitse selitellä, koska selitykset tuskin menisivät läpi. Mietin kuitenkin, että pitäisikö liittyä YLE:n organisoimaan 100 päivää ilman viinaa -hommaan. Kas kun siitä saa loistavan alibin, ja toisaalta, olenhan sen 100 päivää (ja vähän yli...) muutenkin ilman alkoholia. Kiitos, YLE!